Laukkaa ratsain

Keskiviikko 16.5

Hain Carmenin tarhasta ja harjasin sen. Olin jo etukäteen päättänyt että tänään ratsastetaan. Laukkaamista olin ajatellut vain että jos sitten selässä siltä tuntuu niin kokeillaan. Sain heti alkuun ihmetellä kun Manta hörisi Carmenille ja Carmen vastasi. Päättelin, että nyt kun molemmilla on omat "orit" niin siskokset voi olla kavereita keskenään. Manta on aika mustasukkainen Damista, sillä on siis oikeus vain yhteen tammaan, mutta Manta saa tietysti katsella muitakin oreja. Jos Mantasta onkin nyt tullut ihan kiva, niin Mikille piti sitten irvistellä. Carmen oli kuulemma tarhassakin hyökännyt aitaa kohti, kun Miki oli ollut lähellä.

Ratsastin alkuun paljon käynnissä. Jalassa oli tällä kertaa myös kannukset, joten halusin käynnissä varmistaa, ettei niihin tule enää yhtä isoja inhoreaktioita kuin Katjan valmennuksessa. Tällä kertaa kannukset olikin Carmenin mielestä jo ihan okei, kun ei turhaan käytetä. Kentällä oli neljä tötteröä aika lähekkäin toisiaan neliön muodossa. Aloin pyörimään niiden ympärillä ja välissä milloin mihinkin suuntaa, että saisin Carmenin taipumaan hieman nopeammin eikä vasta kun suunta on jo vaihtumassa.

Paikoillaan seisoskellessa harjoiteltiin pään alas laskemista jalkojen "halauksella". Carmen keksikin aika nopeasti mitä halusin kun pyysin alkuun samaan aikaan ohjilla päätä alas. Ihan ensimmäisenä piti kuitenkin kokeilla peruutukset ja kaikenlaisia sivuaskeleita, jos niistä jotain olisi pyydetty. Palkitsin siis Carmenin ensin vain siitä että seisoi paikoillaan tai pysähtyi uudestaan. Ja kun seisominen oli selvä juttu aloin vaatia pään laskemista. Lopputunnista homma sujuikin jo kokonaan ilman ohjia. Kyllä Carmen vaan oppii ihan käsittämättömän nopeasti. Seuraavana sama pitäisi opetella käynnissä ja vähitellen kaikissa askellajeissa.

Ravivoltilla tuli pyörittyä pitkään varsinkin oikealle, että sain Carmenin taipumaan oikein ja väistämään aina tarvittaessa sisäpohjetta. Vasemmalle tämä oli paljon helpompaa. Tämä huonommin taipuminen oikealle on varmasti iso osasyy oikean laukan vaikeuteen. Ei kai sitä voi laukata, jos on ihan väärässä asennossa.

Lopuksi otettiin vielä molempia laukkoja. Aloitettiin oikeasta, kun ajattelin että jos siitä ei tule mitään niin saan vasemmasta kuitenkin onnistuneen lopetuksen ratsastukselle. Oikea laukka nousi tällä kertaa melko hyvin, vaikka ensin tulikin väärin. Kovin pitkää yhtenäistä pätkää ei laukkaa saatu. On ilmeisesti tasapaino sen verran hukassa, että kulmat ovat vaikeita vaikka melkein ympyrää laukkaisikin.

Puomeja mentiin vähän joka väliin käynnissä ja ravissa kun ne sillä kentällä olivat sopivasti. Loppukäynnit hoidettiin taluttaen metsässä. Metsästä paluun jälkeen heitettiin Carmenille uusi vuoreton sadeloimi päällä, kun yöksi oli luvattu sadetta ja lihakset olivat lämpimät.