Virtapiikki

Lauantai 12.5

Menin vasta illalla tallille, kun Jaana on oli viikonlopun ja lupasin antaa hepoille iltaheinät ja pöperöt. Kello oli kuitenkin sen verran vähän, että puuhailin ensin Carmenin kanssa.

Perjantain jälkeen sateeton ilta tuntui sen verran mukavalta, että päätin ratsastaa. Carmen oli vapaana kentällä kun harjailin sitä. Satulaa ja muita tavaroita hakiessani se päätti verrytellä itsekseen ja juoksi yhtä kentän sivua useampaan kertaan edestakaisin. Sama sähellys toistui vielä, kun olin jo laittanut satulan selkään ja lähdin pukemaan turvaliiviä.

Virtaa siis riitti ja sen huomasi selässäkin. Heti alkuun Carmen meinasi, ettei selkään nousun aikana ehkä sittenkään ole pakko seistä. Tästä päästiin kuitenkin yksimielisyyteen ja sain nousta paikoillaan seisovan hevosen selkään. Yhtä rentoa kävelyä ei tullut alkuun kuin yleensä vaan Carmen oli kokoajan vähän kiireinen ja katseli ympäriinsä. Alettiinkin aika pian ravaamaan, kun ei vaikuttanut hermot kestävän kävelyä.

Ravissa tehtiin melkein pelkästään voltteja ja kevensin alkuun paljon vaikka en sitä normaalisti tee. Nyt löytyi sen verran enemmän virtaa ja liikettä että oli helpompi keventää kuin yrittää satulaan liimautumista. Vähitellen saatiin rauhallisempaakin ravia ja Carmen alkoi pysyä paremmin suunnitellulla reitillä. Rauhallisimmilla ravi pätkillä istuin alas satulaan.

Käynnissä ylitettiin muutamia puomeja ja alettiin vähän harjoitella väistöjä. Niistä voi löytyä apua laukan ja nostojen hiomiseen, kun tällä hetkellä Carmen ei löydä oikeaa asentoa laukannostoon. Käytettiin aitaa hyödyksi kokoajan ja aloitettiin väistöt pääasiassa kulmasta niin että saatiin siellä jo asento aika valmiiksi. Sitten vaan jatkettiin suoristamatta vähän matkaa. Ei mennyt erityisen hyvin mutta paljon huonomminkin olisi voinut mennä. Ekakerraksi siis ihan hyvä. Sidepass testattiin taas loppuun molempiin suuntiin. Käytettiin siinäkin aitaa apuna. Aita siis oli edessä, niin ettei tule eteenpäin askeleita, vaan mennään oikeasti sivulle päin. Meni taas aika hyvin, tosin ekan suunnan jälkeen Carmen odotti toista suuntaa niin, ettei meinannut pysyä paikoillaan.

Loppuun käytiin taas kävelemässä vähän metsässä. Tällä kertaa tosin "väärään" suuntaan ja vähän normaalia lyhyempi reitti. Carmenin mielestä toi metsässä kävely alkaa olemaan aika normaalia eikä sitä tarvi oikeastaan jännittää.

Täytyy varmaan varata Jaanalta tunti, kun huomasin taas sellaisia virheitä joita itse teen, kun kukaan ei vahdi. Ärsyttäviä tuollaiset virheet, kun ne kyllä tiedostaa, mutta ei oikein osaa korjata.