Jaanan tunnilla

Maanantai 4.6

Osuin tallille melkein samaan aikaan Kaisan kanssa, joka oli tulossa Jaanan tunnille Symppiksellä. Sovittiin, että mekin Carmenin kanssa tullaan tunnille, kun muuton jälkeen ei olla opetuksessa oltu. Selvittelin Carmenin harjan ja hännän ja suihkin niihin taas selvitysainetta, sillä aikaa kun Kaisa juoksutti Symppistä.

Harjoiteltiin sulkuväistöä/ takapään sisään siirtämistä käynnissä ja ravissa. Käynnissä sujui aika hyvin, kun ei ollut uusi asia, mutta ravissa oli vähän vaikeampaa. Ravissakin kuitenkin sain vähän takaosaa liikkumaan.

Carmenilla oli vähän vaikeuksia kävellä reippaasti, joten harjoiteltiin reipasta käyntiä hitaan ravin kautta. Tehtiin siis siirtymisiä hitaan hölkän ja reippaan käynnin välillä. Ravia hidastettiin niin pitkään, että se rikkoontui käynnille ja siitä siirryttiin takaisin raviin, kun vauhti alkoi hidastua. Lopulta Carmen ravasi niin hitaasti, ettei käynnille rikkoessa käynti enää ollut reipasta.

Seuraavana tehtiin vähän käynti reiningiä. Pieni ympyrä siis niin hitaasti kuin mahdollista pysähtymättä ja iso (kentän ympäri) niin reippaasti kuin mahdollista ilman raville siirtymistä. Hidastaminen sujui hyvin ja reipas käyntikin aina hetken hidastuksen jälkeen. Koko kierrosta ei kuitenkaan päästy reippaasti. Samaa harjoiteltiin ravissa. Reippaalla ympyrällä kevensin ja Carmen ehdotteli alkuun laukkaa. Uskoi kuitenkin, kun kerroin, että nyt vaan ravataan reippaasti.

Laukkaa otettiin pääty-ympyrällä. Aloitettiin vasemmalle ja laukka sujuikin melko hyvin, mutta Carmen rikkoi raville aina samassa kohdassa. Parin yrityksen jälkeen päästiin laukassa vaikeakin kohta. Oikealla olikin sitten PALJON vaikeampaa. Isoin ongelma taas samassa kohdassa, mutta nyt ei meinannut edes kääntyä vaan yritti jatkaa suoraan ulkolapa edellä punkeamalla portille. Mulla oli väärät kengät jalassa, joten kannukset eivät pysyneet paikoillaan mikä vaikeutti hommaa entisestään. Jaana kävi hakemassa mulle omat kenkänsä, joissa kannukset pysyy ja niillä sitten jatkettiin. Jaana ohjeisti parin kierroksen ajan tekemään vaikeassa kohdassa aina sulkuväistöä ja muutaman yrityksen jälkeen Carmen suostuikin laukkaamaan vähän pidemmälle sitä kulmaa. Heti tietysti hirveä määrä kehuja ja Carmen pysähtyi siihen paikkaan.

Jaana neuvoi muutamia harjoituksia joita voidaan tehdä ton laukan helpottamiseksi. Ensimmäinen siis sulkuväistö vaikeassa kohdassa, jota nytkin kokeiltiin. Ajatuksena että laukkaaminen olisi se mukavampi ja helpompi vaihtoehto. Ja sulkuväistössä joutuu kuitenkin hevonen olemaan laukannostoasennossa niin että aihe ei oikeastaan vaihdu. Toinen oli ravi-laukka-ravi siirtymiset tiheästi ympyrän kohdasta välittämättä. Kolmas nostoihin panostaminen, mahdollisimman laadukkaita laukannostoja siis vaikka vähän sitten olisivatkin myöhässä. Neljäntenä ohjeena oli juoksuttaminen, niin että pää on ohjalla (riimusta) sidottuna sisään sivulle. Carmen kun kääntää päänsä helposti ulos nostossa. Näillä ohjeilla siis varmaan jatketaan laukka harjoituksia ja ehdottomasti niillä kengillä, joissa kannukset pysyvät.

Loppukäynnit käytiin vielä maastossa. Itse olin selässä ja Mari lähti seuraksi Symppistä taluttamaan. Tallille palaamisen jälkeen kiepauttelin Carmenin narusta kiinni aidan tolppaan. Carmen onnistui sotkemaan itsensä naruun. Itse en tilannetta nähnyt, kun olin tallissa käymässä, mutta Jaana sanoin että naru meni kaikkien jalkojen ympäri ja sen lisäksi oli silmukkana toisen takajalan ympärillä. Carmen oli kuulemma vähän kaatunutkin, mutta sai itsensä auki solmusta. Etujalasta lähti vähän karvoja, kun narunlukko oli siihen osunut. Laitoin siihen helosania, mutta ei näyttänyt siltä että vaatisi enempää hoitoa. (Pari päivää myöhemmin huomasin, että takajalastakin oli karvat pois ja iho vähän rikki vuohisen alta.) Enpä toista kertaa sitä tuolla tavalla solmi.