Ravia ilman satulaa

Keskiviikko 13.6

Onko mitään ihanampaa kuin omalla hevosella ilman satulaa ratsastaminen, kun hornetit lentelee yli ja heppa on silti täysin rento? Vastaus: kyllä on, kokemus olisi ollut ihanampi, jos olisin saanut itselleni korvatulpat. Ratsastin nyt uudestaan ilman satulaa ja hornetit tosiaan pyörivät yläpuolella koko ajan ja taisi ampumaradallakin olla joku harjoitus menossa. Ne eivät kuitenkaan Carmenia häirinneet niin hyvin on tottunut kaikenlaiseen meteliin reilussa kuukaudessa. Aika paljon tukevampi olo oli itsellä tällä kertaa. Aika nopeasti se tasapainokin kehittyy.

Harjoiteltiin ensin sulku- ja avoväistöjä käynnissä. Huomasin tässä että vaikeampi suunta oli nyt eri kuin satulasta on ollut. Tulkitsin niin että tällä kertaa se oli se minun vaikeampi. Satulassa on hieman helpompi kuitenkin löytää oikea asento, kun saa jalustimista tukea. Ilman satulaa minulla menee helposti vasen kylki kasaan kääntyessä, satulan kanssa ongelma ei ole ainakaan omasta mielestäni yhtä paha.

Päätin kokeilla myös ravia. Carmen oli kuitenkin sitä mieltä, ettei ilman satulaa kuulu ravata tai että minun tasapaino ei siihen riitä. Kierrettiin siis kenttää pari kierrosta koko ajan pohkeita antaen ja maiskuttaen minkä jälkeen Carmen suostui ottamaan muutaman ravi askeleen. Kehuin ja aloin yrittää uudestaan vähän pidempää pätkää. Taas vaadittiin kierros pyytämistä ennen ravaamista. Nyt Carmen suostui ravaamaan kokonaisen kierroksen, jonka jälkeen pyysin sen takaisin käyntiin. Toinen suunta olikin sitten vielä vaikeampi ja piti ottaa kannukset avuksi. Tässä kohtaa Carmenille taisi selvitä että olen ihan tosissani ja hetken päästä se toimi pelkällä ajatuksella.

Huomasin vasta tänään haavan takajalassa vuohisen alla. Puhdistin sen betadine liuoksella, mistä Carmen ei ollut kovin ilahtunut.

Varustus tällä kertaa: suitset, kaulanaru (kangasohjasta), huopa ja loimivyö. Kaulanarun ylimääräinen pätkä oli loimivyön alla, ettei naru pääse karkaanmaan korvien suuntaan.