Tiistai 29.5
Vuorossa oli taas ratsastusta. Verryttelyn jälkeen tehtiin aika paljon laukan nostoja oikealle. Laukka vaan ei oikein tahtonut nousta ja säilyä, joten päädyin käyttämään ohjanpäitä apuna, kun kannuksia ei ollut jalassa. Noh, Carmen ei tästä oikein ilahtunut ja homma alkoi sujua vielä huonommin. Sain loppuun jotain mistä pääsin palkitsemaan, mutta tavoitteeseen ei kyllä päästy tällä kertaa.Lopputulos siis lähinnä huono mieli sekä mulle että Carmenille. Tiedänpähän, että ohjanpäillä ei kannata jatkossa ajaa eteenpäin. Jaana totesi jossain vaiheessa, ettei Mantaa voisi niillä ajaa, koska se pukittaisi. Carmen ei pukittanut, mutta meinasi lopettaa liikkumisen kokonaan. Taisi olla sitä mieltä, että jos ratsastaja ei osaa pyytää nätisti niin ei hevosenkaan tarvi tehdä mitään. Ja taidan olla kyllä samaa mieltä.
No taitaa olla sukuvikaa toi nokkiinsa ottaminen. Äitiinsä tulleita kaikki, enemmän tai vähemmän. Mutta aika arvokkaita opetuksia ne ihmiselle antaa, kun tarttee keksiä joku muu keino, kuin harmaan kallion läpi väkisin puskeminen. Mut joo on sitä itselläkin ollut hetkiä, jolloin kyseinen sukuhaara on auttamatta vienyt epätoivon ja epäonnistumisen tunteiden äärelle. Mutta siitä ei voi, kun nousta ja yrittää uudelleen ja yleensä se epäonnistunut homma sit menee jo paljon paremmin ja pienemmillä avuilla.
VastaaPoista