Juoksutusta ja jumppaa

Lauantai 19.5

Harjasin Carmenin alkuun melko huolellisesti kurasta, jota oli eilen jäänyt loimenkin alle vähän. Jaloissa oli tietysti parhaat kuorrutukset. Loimikin oli saanut hieman mutakuorrutusta. Jaana epäili nähneensä Carmenin nukkuneen yöllä makuullaan tarhassa Vallun vahtiessa.

Juoksutin Carmenia alkuun liinassa ravissa. Liina on meille molemmille aika outo vielä kun tähän asti juoksutus on hoidettu pyörössä tai ennen ratsastusta lyhyesti pitkän köyden päässä. Liina siis on köyteen verrattuna huomattavasti pidempi ja kevyempi, mikä vaikeuttaa sen käsittelyä ainakin kun on tottunut siihen köyteen. Juoksutusraippaa en ole hankkinut, joten käytin riimunarua ajamiseen kuten pyörössäkin olen tehnyt. Päässä Carmenilla oli riimu ja siihen kiinnitettiin turvan päälle deltan, jossa liina oli kiinni. Opin tämän deltan turvan päälle kiinnittämisen Marilta. Se toimii kätevänä halpis kapsonina. Lisäksi kiinnitin riimuun pikalukoilla varustetut kankaiset länkkäohjat, pujotin ohjat etujalkojen välistä ja solmin selän päälle. Ajatus siis oli että Carmen pitäisi päänsä alempana juostessa, kun ohjat aiheuttavat paineen aina kun pää nousee.

Parin kierroksen jälkeen Carmen alkoi löytää sopivaa etäisyyttä, jolla liina ei roikkunut maassa, mutta ei kiristänytkään liikaa. Kun Carmen oli ravannut nätisti molempiin suuntiin tasaista ympyrää, irrotin liinan ja pyysin laukkaa koko kentällä. Epäilin että liinassa laukkaaminen olisi ollut turhan vaikeaa paitsi Carmenille niin myös minulle liinan hallinnan kannalta. Carmen laukkasi melko arabina molempiin suuntiin eikä laukannosto tuntunut vaikealta. Laukkaa tuli myös pidempiä pätkiä kerralla. Virtaa löytyi tällä kertaa paljon enemmän enkä tarvinnut apujoukkoja laukan ylläpitämiseen, viimeksihän Mari oli auttamassa. Liinassa ohjat auttoivat pään alhaalla pysymisessä, mutta vapaana Carmen pääsi niin tehokkaasti arabipörhötykseen, ettei pieni paine haitannut pää pystyssä juoksemista.

Arabipörhötys laukkaa

Laukkaamisen jälkeen jumpattiin vähän. Olin joskus ehkä pari vuotta sitten Katja Vanhatalon hevosten lihashuolto kurssilla ja tein nyt siellä opeteltuja juttuja. Mitään isompia jumeja tai jäykkyyksiä ei löytynyt, mutta saatiin kuitenkin takajalat astumaan paremmin alle. Loppuun vielä taivutettiin kaulaa molemmille sivuille ja alas. Myös etujalkoja venytettiin eteenpäin. Pitäisi varmaan tarkistaa muutamasta kirjasta lisää hyviä venytyksiä ja jumppaliikkeitä, joita voi itse hevosen kanssa tehdä.

Venyttelyiden jälkeen Carmen pääsi tarhaan ja vein sille vielä kipossa iltapöperöt.

Lisää ratsastusta

Perjantai 18.5

Carmen oli laitumen puolella, kun menin hakemaan sitä ja ihmettelin koko matkan sinne, miksei mulla ole kumisaappaat jalassa. Tarhan puoli oli nimittäin aika mutavelliä, kun oli satanut. Onneksi tarhassa on myös vähemmän käytetty portti, josta pääsimme pois vähemmän mutaista reittiä. Harjasin Carmenin lähinnä vain satulan kohdalta, kun se oli vielä osittain märkä.

Aloitettiin ratsastus muistelemalla mitä pitäisi tapahtua kun pohkeilla halataan. Carmen muistikin sen hyvin ja laski päätä heti alas. Kokeiltiin pariin kertaan, että varmistuin ettei vahingossa onnistunut, vaan toimii ihan oikeasti. Jatkettiin tekemällä voltteja ja ylittämällä puomeja käynnissä. Puomit menivät ihan hyvin, volteilla keskityttiin reitin säilymiseen ja oikein taipumiseen.

Ravissa jatkettiin samaa volttiharjoitusta. Muutamia puomejakin ylitettiin ja niissä tuli välillä kolinoita. Ylitettiin siis kolisseet puomit uudelleen ennen kuin jatkettiin mitään muuta. Volteilla keskityttiin myös rauhallisen tahdin etsimiseen. Tahti löytyikin melko helposti, mutta se ei säilynyt koko volttia. Useimmilla volteilla oli joku tietty vaikea kohta, jossa reitti, taipuminen tai tahti katosi. Pyörittiin kaikkia voltteja niin pitkään, että päästiin viimeinen kierros nätisti.

Carmen tuntui sen verran hyvältä, että päätin taas laukata. Aloitettiin oikeasta ja saatiinkin sitä pari sivua. Aina samasta kulmasta samaan kulmaan. Välillä nousi vääräkin laukka, mutta pääasiassa kuitenkin oikea. En huomannut että olisi tullut ristilaukkaakaan, mikä on mun kokemuksen mukaan aika yleistä arabeilla. Otettiin heti perään vasentalaukkaa, sitä päästiin hiukan pidempi pätkä. Otin vielä molemmat laukat uudestaan, kun meni niin hyvin. Aina välillä, kun yritin saada laukan jatkumaan pidempään tuli mielenosoituksena pieni pukki tai sivupotku.

Laukkojen jälkeen mentiin taas taluttaen loppukäynnit metsässä. Loimen laitoin päälle, kun oli aika kova tuuli. Ruuat Carmen sai vielä syödä tarhan ulkopuolella, on nimittäin eri pöperöt Vallun kanssa eikä ne saisi mennä sekaisin.

Carmen ja uusi sadeloimi

Talkoita ja taluttelua

Torstai 17.5

Jaanalla on perinteisesti pidetty vapputalkoot, mutta tänä vuonna isommat talkoot osuivatkin helatorstaille. Tehtävänä oli tyhjätä yhtä vahoista rakennuksista. Sen paikalle on myöhemmin tulossa siirtotalli, joten melkein romahtanut varasto piti saada tyhjäksi, että päästään purkamaan se ajoissa pois tieltä.

Tulin talkoopaikalle juuri sopivasti eli kahvitauolle. Toin mukanani myös suklaapiirakan. Tapana kun on ollut leipoa jotain, kun ostaa hevosen. Pahoittelut niille, jotka eivät sitä päässeet maistelemaan, oli nimittäin hyvää.

Talkoopuuhat olivat sen verran raskaita, etten jaksanut niiden jälkeen enää ratsastaa. Pyysin siis Paulaa lähtemään Zefyrin kanssa kävelemään maastoon. Saatiinkin Carmenin kanssa seuraa pikkuveljestä. Käveltiin sama lenkki kuin viimeksi yksin. Tällä kertaa hyödynsin kännykkääni ladattua sports trackeriä, sen mukaan matkaa tuli 2,8km ja keskinopeus oli 4,7km/h. Reilu puolituntia siis lenkkiin kului aikaa.

Lenkki sujui hyvin ja molemmat hepat oli rentoja suurimman osan matkasta. Molemmat tosin säikähtivät kertaalleen. Zefyr heti alkumatkasta, kun läheisen talon pihassa juoksi koira kohti tielle johtavaa porttia. Samassa paikassa on kuulemma usein jotain hevosten mielestä yllättävää, joten Zefyr oli jo valmiiksi hieman varuillaan. Portti on lisäksi parin rakennuksen välissä niin, että näimme koiran vasta kohdalla ja tilanne tuli siis hieman yllättäen. Carmen puolestaan säikähti toista koiraa, joka myös juoksi hieman yllättäen aitansa viereen haukkumaan. Koira on kyllä joka kerta meidät haukkunut, mutta nyt pääsi jotenkin yllättämään Carmenin. Meidän "super säikyt" arabit kuitenkin ottivat niin rennosti säikähtäessäänkin, että tekivät vain pienen säpsähdyksen niin että jatkoivat jo normaalisti ennen kuin siihen ehti reagoida mitenkään.

Takaisin päästyä vein Carmenin suoraan takaisin tarhaan. En siis tullut harjanneeksi sitä ollenkaan tällä kertaa.

Laukkaa ratsain

Keskiviikko 16.5

Hain Carmenin tarhasta ja harjasin sen. Olin jo etukäteen päättänyt että tänään ratsastetaan. Laukkaamista olin ajatellut vain että jos sitten selässä siltä tuntuu niin kokeillaan. Sain heti alkuun ihmetellä kun Manta hörisi Carmenille ja Carmen vastasi. Päättelin, että nyt kun molemmilla on omat "orit" niin siskokset voi olla kavereita keskenään. Manta on aika mustasukkainen Damista, sillä on siis oikeus vain yhteen tammaan, mutta Manta saa tietysti katsella muitakin oreja. Jos Mantasta onkin nyt tullut ihan kiva, niin Mikille piti sitten irvistellä. Carmen oli kuulemma tarhassakin hyökännyt aitaa kohti, kun Miki oli ollut lähellä.

Ratsastin alkuun paljon käynnissä. Jalassa oli tällä kertaa myös kannukset, joten halusin käynnissä varmistaa, ettei niihin tule enää yhtä isoja inhoreaktioita kuin Katjan valmennuksessa. Tällä kertaa kannukset olikin Carmenin mielestä jo ihan okei, kun ei turhaan käytetä. Kentällä oli neljä tötteröä aika lähekkäin toisiaan neliön muodossa. Aloin pyörimään niiden ympärillä ja välissä milloin mihinkin suuntaa, että saisin Carmenin taipumaan hieman nopeammin eikä vasta kun suunta on jo vaihtumassa.

Paikoillaan seisoskellessa harjoiteltiin pään alas laskemista jalkojen "halauksella". Carmen keksikin aika nopeasti mitä halusin kun pyysin alkuun samaan aikaan ohjilla päätä alas. Ihan ensimmäisenä piti kuitenkin kokeilla peruutukset ja kaikenlaisia sivuaskeleita, jos niistä jotain olisi pyydetty. Palkitsin siis Carmenin ensin vain siitä että seisoi paikoillaan tai pysähtyi uudestaan. Ja kun seisominen oli selvä juttu aloin vaatia pään laskemista. Lopputunnista homma sujuikin jo kokonaan ilman ohjia. Kyllä Carmen vaan oppii ihan käsittämättömän nopeasti. Seuraavana sama pitäisi opetella käynnissä ja vähitellen kaikissa askellajeissa.

Ravivoltilla tuli pyörittyä pitkään varsinkin oikealle, että sain Carmenin taipumaan oikein ja väistämään aina tarvittaessa sisäpohjetta. Vasemmalle tämä oli paljon helpompaa. Tämä huonommin taipuminen oikealle on varmasti iso osasyy oikean laukan vaikeuteen. Ei kai sitä voi laukata, jos on ihan väärässä asennossa.

Lopuksi otettiin vielä molempia laukkoja. Aloitettiin oikeasta, kun ajattelin että jos siitä ei tule mitään niin saan vasemmasta kuitenkin onnistuneen lopetuksen ratsastukselle. Oikea laukka nousi tällä kertaa melko hyvin, vaikka ensin tulikin väärin. Kovin pitkää yhtenäistä pätkää ei laukkaa saatu. On ilmeisesti tasapaino sen verran hukassa, että kulmat ovat vaikeita vaikka melkein ympyrää laukkaisikin.

Puomeja mentiin vähän joka väliin käynnissä ja ravissa kun ne sillä kentällä olivat sopivasti. Loppukäynnit hoidettiin taluttaen metsässä. Metsästä paluun jälkeen heitettiin Carmenille uusi vuoreton sadeloimi päällä, kun yöksi oli luvattu sadetta ja lihakset olivat lämpimät.

Poikien kanssa laitumelle

Maanantai 14.5

Otettiin uusi yritys Carmenin, Symppiksen, Pepen ja Vallun yhdistämiseen ja tällä kertaa meni tosi hyvin. Ei tainnut kukaan porukasta ottaa edes yhtään juoksuaskelta. Symppis meni heti Pepen luo ja Carmen Vallun. Carmen on nyt just kiimassa ja ihan ihastunut Valluun. Saan nähdä kuinka vaikeaa on sitten syksyllä erota.

Uudet pariskunnat heti yhdistämisen jälkeen

Portti pihatarhasta laitumen puolelle oli valmiiksi auki ja Pepe johdattikin porukan sinne. Tosin ensin Pepe ja Symppis pysähtyivät heti portin jälkeen niin, että Vallun ja Carmenin piti kääntyä takasin. Toisella yrityksellä kaikki mahtuivat kapean kohdan ohi laitumelle asti. Laitumellakaan ei nähty mitään juoksemista. Pepe ja Symppis olivatkin käyneet siellä jo aikaisemmin tutustumassa, niin nyt ei tarvinnut pörhötä.

Pepe johtaa porukkaa laitumelle

Carmen laitumen portin lähellä

Carmen ja Symppis

Carmen ja uusi poikaystävä Vallu

Iltaheiniä varten hepat haettiin takaisin pihatarhaan ja laitumelle johtava portti suljettiin yöksi, etteivät pääse sinne pöllöilemään ilman minkäänlaista valvontaa. Carmen ja Vallu mutusteli heiniä samasta kasasta vaikka omatkin läjät olisi löytynyt.

Koko porukka iltaheinillä

En tehnyt Carmenin kanssa tänään mitään vaan se sai rauhassa keskittyä uuteen porukaan Valluun.

Lähimaastoja tutkimassa

Sunnuntai 13.5

En jaksanut tänään ratsastaa, kun olin ensin tehnyt aamutallin Hovilla, joten lähdettiin kävelylle. Carmen käveli tosi rennosti koko matkan eikä pahasti yrittänyt ohitella mua vaan pysyi vähän kauempana. Lähdettiin siis hiekkatietä, samaan suuntaan kuin aiemminkin, mutta jatkettiin nyt pidemmälle niin ettei tarvinnut palata samaa reittiä. Matkaa kertyi n. 2,5km ja aikaa taisi mennä reilu 40min. Ei siis mitenkään nopeasti menty ja välillä pysähdyttiin vähän ojan reunoilta maistelemaan vihreää.

Loppumatkasta on pakko tulla asfalttitien reunaa vähän matkaan ja siinä meidät ohittikin yksi auto aika reilulla vauhdilla, Carmenia se ei kuitenkaan häirinnyt ja hyvä niin. Ihan viimeinen pätkä tultiin vielä metsän läpi suoraan tallin pihaan missä Leila ja Poppikin olivat juuri maastosta palanneina. Annoin Carmenin vähän aikaa syödä nurmikkoa pihassa ja sen jälkeen aloin siistimään ponia.

Pesin Carmenin takapuolta vähän kun sillä oli Hovilla tapana kakata suoraan seinään, niin että takapuoli sotkeentuu joka kerta. Täällä se onneksi on ulkona, niin ei vähään aikaan tarvitse uudestaan pestä. Harja ja häntäkin selviteltiin taas. Niissä oli aika tyylikkäitä mutakoristeita ja osa varmaan vielä jäikin, kun en kovin pitkään halunnut Carmenia pihassa seisottaa.

Tarhaan Carmen sai heti välipalaheinät ja jäi mutustelemaan niitä välillä samasta kasasta Symppiksen kanssa. Ihan hyvin ovat siis kaverustuneet, kun ei eri läjistä tarvitse syödä koko aikaa.

Virtapiikki

Lauantai 12.5

Menin vasta illalla tallille, kun Jaana on oli viikonlopun ja lupasin antaa hepoille iltaheinät ja pöperöt. Kello oli kuitenkin sen verran vähän, että puuhailin ensin Carmenin kanssa.

Perjantain jälkeen sateeton ilta tuntui sen verran mukavalta, että päätin ratsastaa. Carmen oli vapaana kentällä kun harjailin sitä. Satulaa ja muita tavaroita hakiessani se päätti verrytellä itsekseen ja juoksi yhtä kentän sivua useampaan kertaan edestakaisin. Sama sähellys toistui vielä, kun olin jo laittanut satulan selkään ja lähdin pukemaan turvaliiviä.

Virtaa siis riitti ja sen huomasi selässäkin. Heti alkuun Carmen meinasi, ettei selkään nousun aikana ehkä sittenkään ole pakko seistä. Tästä päästiin kuitenkin yksimielisyyteen ja sain nousta paikoillaan seisovan hevosen selkään. Yhtä rentoa kävelyä ei tullut alkuun kuin yleensä vaan Carmen oli kokoajan vähän kiireinen ja katseli ympäriinsä. Alettiinkin aika pian ravaamaan, kun ei vaikuttanut hermot kestävän kävelyä.

Ravissa tehtiin melkein pelkästään voltteja ja kevensin alkuun paljon vaikka en sitä normaalisti tee. Nyt löytyi sen verran enemmän virtaa ja liikettä että oli helpompi keventää kuin yrittää satulaan liimautumista. Vähitellen saatiin rauhallisempaakin ravia ja Carmen alkoi pysyä paremmin suunnitellulla reitillä. Rauhallisimmilla ravi pätkillä istuin alas satulaan.

Käynnissä ylitettiin muutamia puomeja ja alettiin vähän harjoitella väistöjä. Niistä voi löytyä apua laukan ja nostojen hiomiseen, kun tällä hetkellä Carmen ei löydä oikeaa asentoa laukannostoon. Käytettiin aitaa hyödyksi kokoajan ja aloitettiin väistöt pääasiassa kulmasta niin että saatiin siellä jo asento aika valmiiksi. Sitten vaan jatkettiin suoristamatta vähän matkaa. Ei mennyt erityisen hyvin mutta paljon huonomminkin olisi voinut mennä. Ekakerraksi siis ihan hyvä. Sidepass testattiin taas loppuun molempiin suuntiin. Käytettiin siinäkin aitaa apuna. Aita siis oli edessä, niin ettei tule eteenpäin askeleita, vaan mennään oikeasti sivulle päin. Meni taas aika hyvin, tosin ekan suunnan jälkeen Carmen odotti toista suuntaa niin, ettei meinannut pysyä paikoillaan.

Loppuun käytiin taas kävelemässä vähän metsässä. Tällä kertaa tosin "väärään" suuntaan ja vähän normaalia lyhyempi reitti. Carmenin mielestä toi metsässä kävely alkaa olemaan aika normaalia eikä sitä tarvi oikeastaan jännittää.

Täytyy varmaan varata Jaanalta tunti, kun huomasin taas sellaisia virheitä joita itse teen, kun kukaan ei vahdi. Ärsyttäviä tuollaiset virheet, kun ne kyllä tiedostaa, mutta ei oikein osaa korjata.

Sateessa juoksutusta

Perjantai 11.5

Kotona katsoin sadetakkia ja totesin että ei kai sitä nyt tarvi. Ois pitänyt taas arvata, matkalla alkoi tietysti sataan vettä. Ens kerralla siis sadetakki mukaan.

En ollut suunnitellut oikeen mitä teen Carmenin kanssa joten päätin vaan juoksuttaa liinassa. Carmen ei oikein ilahtunut ajatuksesta, että sateessa pitäisi juosta. Sain sen kuitenkin ravaamaan melko nätisti liinan päässä, vaikka välillä pää olikin mielenosoituksellisesti vähän vinossa, kun oli niin kamala ilma juosta. Laukkaa en edes yrittänyt saada kun itseäkin vähän inhotti se sateessa seisominen.

Aika lyhyeksi jääneen juoksutuksen jälkeen lähdettiin käveleen lyhyt metsälenkki. Siellä olikin aika mukava kävellä, kun puut suojasi aika hyvin sateelta. Polku tietysti oli märkä ja mutainen. Kävelyn jälkeen vein Carmenin takaisin tarhaan kun en sitä märkänä viitsinyt harjata kun ei pakko ollut.

Eka ratsastus uudella kotitallilla

Torstai 10.5

Tänään sitten kiipesin ekaa kertaa Carmenin selkään Jaanalla. Sitä ennen käytiin kävelyllä metsässä Mari, Symppiksen, Leilan ja Popin kanssa. Mari ja Leila tulivat juuri ratsastamasta ja lähtivät maastoon loppukäynneille. Lähdin siis Carmenin kanssa alkukäynneille sinne taluttaen. Kävelyn jälkeen sovitin Mantan vanhaa satulaa ja se vaikutti yhtä sopivalta kuin meidän nykyinen. Täytyy jossain vaiheessa testailla molempia satuloita vielä tarkemmin valkoisen lakanan avulla.

Taisin ratsastaa puolisen tuntia kentällä. Leila oli harjoitellut trail-tehtäviä, joten hyödynsin Carmenin kanssa puomeja ja siltaa. Kolinoita tuli aika vähän ja muutenkin ratsastus sujui hyvin. Laukkaa en nyt edes kokeillut, yritetään varmaan hetki keskittyä laukan maastakäsin hiomiseen ja kotiutumiseen ja ehkä vähän (molempien) kunnonkohottamiseenkin.

Ratsastuksen jälkeen käytiin kävelemässä tiellä samaa reittiä kuin aiemmin Marin ja Symppiksen kanssa. Carmen näytti yhtä rennolta kuin viimeksi eli hyvin menee kun nyt oltiin kuitenkin yksin matkassa. Mitään ihmeellistä ei kyllä pitänytkään olla, Carmen on sen verran itsevarma ja peloton, ettei kavereiden puuttuminen paljon häiritse tällaisissa tilanteissa. Carmen jäi tyytyväisenä mutustelemaan iltaheiniään Symppiksen kanssa ulos, kun lähdin tallilta.

Harjan ja hännän selvittelyä

Keskiviikko 9.5

Ehdin tallille sen verran myöhään, ettei mitään isompaa kannattanut alkaa tekemään. Harjasin siis vain Carmenin ja selvitin sen harjan ja hännän. Selvittely oli aika helppo operaatio mistä kiitokset Lauralle, joka hoiti Carmenia Hovilla. Suihkuttelin vielä selvitysainetta, että pysyy tukka selvänä jatkossakin.

Carmen seisoi aika nätisti paikoillaan koko ajan. Oli siis vain pitkän narun päässä pihalla, kun Miki oli kentällä ja meillä ei omaa karsinaa täällä ole. Yhden lentokoneen kuulin itse, mutta Carmen ei siihen reagoinut. Niitä taitaa mennä niin usein että tottuu nopeasti. Jaanan koirien paikalle ryntääminen haukkuen ei myöskään aiheuttanut suurta reaktiota. Taitaa niihinkin tottuminen olla hyvässä vauhdissa vaikka Carmen ei ole aikaisemmin ollutkaan koirien kanssa tekemisissä. Jaanan pihassa koiria riittää, kun paikalla on Jaanan kolme omaa ja melkein joka viikonloppu pari Paulan koiraa. Välillä saattaa pihasta löytyä Ollin ja Leilankin koirat.

Tuntuu ettei oikeen aika riitä blogin kirjotteluun. Yritän kuitenkin jostain repiä aikaa tällekin säännöllisesti. Huomenna olisi tarkoitus kirjoittaa torstain ja tämän päivän puuhailuista.

Uusia kavereita

Maanantai 7.5

Suuntasin suoraan harjoittelusta agrimarkettiin ostamaan loimia. Mukaan lähtikin kesäsadeloimi ja toppaloimi. Molemmilla hintaa vaan 30€. Onneksi Carmenille sopii horzen loimista 125cm, muut loimet on tähän asti ollut 135cm. Toppaloimi pääty vielä varastoon, mutta sadeloimi pääsi tallille odottaan käyttöä.

Carmen oli siis viime yön Vallun kanssa sisällä. Aamulla ne oli vielä laitettu eri tarhoihin, mutta kun ehdin illalla tallille, siirrettiin ne samaan tarhaan. Mitään isoa reagointia ei tullut, vähän juoksemista ja Vallu esitti oria. Koska tämä sujui niin hyvin, päätettiin lisätä joukkoon myös Pepe ja Symppis. Siitä seurasikin sitten oritaistelu, kun oli kaksi tammaa joista kilpailla.

Jonkun aikaa annettiin koko porukan juosta, sitten Vallu kaatui yhdessä kaarteessa ja Pepeltä alkoi kunto loppua. Totesimme että homma pitää keskeyttää, kun kaikki olivat vielä ehjiä. Tammat siirrettiin viereiseen tarhaan ja ne rauhoittuivatkin heti. Taisivat hyvin vielä muistaa toisensa kun ovat Hovilla olleet samassa laumassa. "Oritkin" rauhoittuivat vähän, mutta eivät kokonaan. Päätettiin jatkaa muutosten tekemistä ja palautettiin Pepe ja Symppis samaan ja Vallu ja Carmen viereiseen tarhaan. Tämä toi rauhan maahan.

Kaikki saivat tarhoihin vähän heinääkin. Vallu valitsi ensin kasan itselleen, mutta Carmen kävi valtaamassa kasan itselleen. Hetken päästä Vallu tuli kyselemään, jos saisi syödä samasta kasasta ja lupasi käyttäytyä nätisti. Tähän Carmen antoi luvan, mutta Vallu näytti vielä pitkään melko varovaiselta.

Kävin Carmenin kanssa kentällä ja pyysin siltä laukkaa molempiin suuntiin. Ne nousikin nyt paljon paremmin kuin viimeksi pyörössä, vaikka itse sain isomman tilan takia juosta enemmän. Jaana totesi, että kun kerran laukat nousee noin helposti niin niitä pitää vaatia väh. kierros. Mari tuli tässä kohtaa sitten avuksi kun en saanut yksin laukkaa pysymään yllä. Pitkät narut molemmilla ja reilusti juoksemista takasikin vähän pidemmät laukka pätkät. Vasenta taisi tullakin se koko kierros putkeen, mutta oikeaa ei saatu joka kaarteessa pysymään. Siitä siis palkittiin lyhyemmästä pätkästä koska juoksuttajilta meinasi loppua kunto, täytyy varmaan taas jatkaa lenkkeilyä. Kyllä siellä pyörössä pääsee itse paljon helpommalla, mutta Carmenille taisi olla helpompaa kentällä laukkaaminen.

Yöksi otettiin sisälle Pepe ja Vallu muistelemaan kuinka edellinen kesä oli mennyt ihan sovussa ja kavereina. Carmen siirrettiin Symppiksen kanssa samaan tarhaan yön ajaksi. Aamulla olisi tarkoitus sitten laittaa pojat keskenään ja tytöt keskenään. Kaikkien neljän samaan tarhaan laittamista siis siirretään nyt vähän eteenpäin.

Trail-valmennus ja muutto

Sunnuntai 6.5

Olin syksyllä Niihamassa pidetyissä lännenratsastuksen sm-kisoissa taas talkoohommissa. Palkintoina talkoista on TRS joka vuosi maksanut meille yhden valmennuksen. Tänäkin vuonna haluttiin taas Paanetojan Jaana pitämään trail-valmennusta.

Valmennus alkoi klo 10. Osallistujat oli jaettu kolmeen ryhmään ja jokainen ratsasti 1,5h. Toisen ryhmän jälkeen pidettiin pidempi ruokatauko. Oltiin Carmenin kanssa viimeisessä ryhmässä, joten tauko oli mukava, siinä ehti hyvin syömään pizzaa ja laittamaan hevosen valmiiksi.

Meidän ryhmä harjoitteli mm. tiheää pujottelua. Ohjeeksi saatiin, että hevoset opetettaisiin taipumaan ja kääntymään sisäpohkeesta, jolloin käännökset saa tehtyä nopeastikkin. Apuna voi käyttää kaulaohjaa. Toinen tarkeä asia oli ensimmäisen merkin lähelle osuminen, jos siitä osuu kauas ei viimeistä merkkiä enää pysty kiertämään. Lisäksi harjoiteltiin erilaisten puomimuodostelmien ylittämistä.

 Pujottelu alkoi parin kerran jälkeen sujua aika hyvin ja sisäpohjettakin saatiin vähän harjoiteltua. Täytyy muistaa se jatkossakin. Puomit meni oikeestaan kaikki hyvin. Carmen ei oikeastaan kolhinut, mutta pariin kertaan tuli isompia kompurointeja, kun ei askeleet osuneet hyvin.

Valmennuksen jälkeen olikin sitten vuorossa muutto Jaanan tallille. Olli lupasi aikaisemmin viiikolla, että kuskaa Carmenin sinne. Lastaus meni helposti, vaikka ensin piti vähän miettiä voiko siihen sillalle astua, kun kopissa oli jo joku outo heppa (Dami). Kyytiin kuitenkin mentiin ja molemmat sidottiin niin ettei löydy hampaan jälkiä perille päästessä kummastakaan.

Mukaan tallilta pakattiin satula, satulahuopa, loimi ja aiemmin sinne jättämäni harjat. Säilöheinää otettiin myös mukaan, että Carmen saa vähitellen totutella uuteen heinään. Kotoa olin jo pakannut autoon valmiiksi suitset, uuden riimun, kaikenlaisia purkkeja mm. harjanselvitysaine, pari uutta ruokakippoa ja pari fleeceloimea.

Carmen on matkustanut aikaisemmin aika vähän. Heti ensimmäisissä mutkissa se päätti ilmaista, että vauhtia on liikaa ja aloitti kolistelun. Olli oli ihmetellyt kolinaa, pysähtynyt ja todennut kaiken olevan kunnossa. Loppumatkan Olli sitten ajoikin hitaammin ja Carmen oli ihan hiljaa kopissa.

Perillä otettiin ensin Dami pois kyydistä ja sitten Carmen. Sillekkin alettiin opettaa kopista poistumista, kun joku vetää hännästä. Se odottikin nätisti että sai luvan peruuttaa, mutta hännästä vetämistä ei vielä käsittänyt vaan edestä piti pyytää peruuttamaan.

Mentiin aluksi katsomaan kenttää. Ensin narun päässä ja myöhemmin irti, kun saatiin heinäverkko aitaan kiinni. Marin ja Symppiksen kanssa käytiin kävelyllä uusissa maisemissa. Ei ollut erityisen ihmeellisiä uudet maisemat. Naapurin hepat ois kyllä kiinnostanu ja ojan reunojen vihreä ruohon.

Kävelyn jälkeen Carmen oli vielä hetken kentällä, mutta siirrettin talliin kun pihaan saapui seuraava heppakoppi. Sieltä saapui laidunelämää viettämään Vallu, joka myös edellisen kesän vietti Jaanalla koulutuksessa. Vallu pääsi kentällä käymisen jälkeen Carmenin viereen sisälle, että saasivat yön aikana tutustua. Carmen ja Vallu on tarkoitus laittaa samaan tarhaan Pepen ja Symppiksen kanssa.

Ihanaa, kun enää ei tarvi tota muuttoa miettiä! Nyt vaan toivotaan, että Carmen kotiutuu nopeasti. Tää on tällainen aika helppo muutto sikäli, että kaikki ihmiset ja melkein kaikki hevoset on jo valmiiksi tuttuja Carmenille. Syksyllä voi sitten olla vaikeampaa, kun muutetaan Mustialaan missä kaikki on uusia ja outoja, eihän sillä ole edes arabeja.

Oho, tulipa paljon tekstiä, vaikka olihan sitä paljon tapahtumiakin yhdelle päivälle.

Pyörössä laukkaa etsimässä

Perjantai 4.5

Jatkettiin sovittelu "urakkaa" suitsilla. Säädin siis sekä nivel- että kankisuitset Carmenille sopiviksi. Kanget olikin jo valmiiksi sopivat, taitaa olla ihan saman kokoinen pää siis kuin Elizalla. Sovittelun jälkeen harjasin Carmenin  geelisuan kanssa. Tuntui vissiin tosi hyvälle, kun piti heinien syöminenkin keskeyttää harjaamisen ajaksi. Välillä Carmen siirtyi sen mukaan mistä kutisi. Huomasin vaan että se kaula mitä oli harjaamassa vaihtuikin yhtäkkiä takapuoleen. Fiksu heppa kyllä, vaikka mitä muutakaan voi odottaa Elizan varsalta.

Katjan valmennuksessa kävi selvästi ilmi että oikea laukka on Carmenille paljon vaikeampi kuin vasen. Tänään alettiin korjaamaan ongelmaa pyörössä. Alkuun tuli molempiin suuntiin epämääräistä laukkaryntäystä, takajalat näytti menevän samaa tahtia. Välillä tiputti upealle arabiraville ja pienestäkin paineen lisäyksesta reaktiona taas ryntäyslaukkaa. Homma ei oikeen edennnyt joten välissä pyysin Carmenin seuraileen mua pyörössä. Kävelyn ja lyhyen ravaamisen jälkeen Carmen löysikin parin askeleen ajaksi ihan oikean laukan. Kaikista kehuista tosin heitti ristilaukalle ja pysähtyi samantien. Pyysin muutaman laukan noston oikealle, sitten vasemmalle ja lopuksi vielä oikealle. Laukkaa täytyy selvästi harjotella aika paljon, että hyvä rytmi löytyy eikä jalat sekoa keskenään.

Pöyröstä lähdön jälkeen kierrettiin pyörätie, että Carmenin hengitys vähän tasaantuis. Tallissa ei ollutkaan enää muita, kun palattiin ja osa nuoremmista hepoista oli jo ihan unessa. Annoin Carmenille pienin määrän kauraa ja jätin hepat yöpuulle.

Ennen lähtöäni tallissa haahuillessa löysin sattumalta Carmenin oman loimen. Taisi olla ihan ehjäkin, kun nopeasti katsoin. Ja väri oli mun mieleen, mustaa ja sininen alareuna. Täytyy varmaan säiden lämpiämisen jälkeen pestä koko loimi, oli hiukan kurainen.

Metsäkävelyllä

Keskiviikko 2.5

Käytiin tänään Annan ja Jeren kanssa Ämmänhaudalla kääntymässä. Carmen käveli nätisti mun perässä, mutta välillä piti vähän puhista, että missähän me nyt ollaan. Pariin kertaan pysähdyttiin syömään vähän ruohoa, vaikka aika vähän vihreää oli näkyvissä.

Kävelyn jälkeen mentiin vielä kentälle. Jaanalla oli siellä tunti loppumassa ja päästiin taas kuunteleen puhuvaa mökkiä! Ei se kyllä enään kovin ihmeellinen ollu, on sitä jo niin usein käyty katsomassa/kuuntelemassa.

Sunnutaina on vuorossa Paanetojan Jaanan trail-valmennus, joten käveltiin pari kertaa sillan yli. Yksi puomikin oli kentällä, joten ylitettiin se pariin kertaan käynnissä ja ravissa. Sidepass:kin tuli testattua, ilman puomia sujui lähes täydellisesti. Puomi jalkojen välissä sotki vähän ajatuksia ja tuli huonompia askeleita sekä pari paikalta poistumis -yritystä.

Ai niin ennen metsään lähtöä sovittelin Carmenille ostamaani riimua, se oli ihan sopiva. Samalla tutkin boxin seinällä roikkuvan loimen. Paria pientä reikää takapuolen päällä lukuun ottamatta ihan ehjä. Se varmaan tulee Carmenin mukaan, jos en löydä sen omaa loimea. Tänään en vielä ehtynyt etsiä.

Katjan valmennus

La 28.4-Su 29.4

Olin viikonloppuna viimeisellä Hovin ratsutilalla järjestettävällä Katja Vanhatalon kurssilla. Ratsuna toimi Carmen kuten viime syksynäkin. Molempina päivinä ratsastettiin pari tuntia kerralla ja lisäksi oli teoriaa. Carmen jaksoi yllättävänkin hyvin parin tunnin ratsastuksen.

Alkuun näytti siltä että meillä on satula ongelma, kun Siru tuli samalle tunnille (Ollaan käytetty Sirun satulaa Carmenilla). Ongelmaa ei kuitenkaan ollut, kun Pepen satula sopi Carmenille taas. On viissiin saanut lihaksia niin että sopii taas erisatulat kuin viime sovituksella.

Keskityttiin molempina päivinä takajalkojen alle saamiseen ja rungon suoruuteen. Päätä ei juurikaan huomioitu vaikka ohjille piti toki hevosten pehmetä. Ratsastaja oli välillä aika hukassa, mutta Carmen teki sen mukaan mitä osasi silloin kun onnistuin oikein pyytämään. Laukka ei oikein sujunut. Lauantaina tuli vastalaukkaa ja pukkeja, kun pyysin oikeaa laukkaa. Vasenta ei sitten edes yritetty, kun siirryttiin harjoittelemaan spinejä. Spinit sujui yllättävän hyvin, en muista että niitä olisin ainakaan itse Carmenin kanssa aikaisemmin tehnyt. Voi tietysti olla että joku muu on kokeillut. Sunnuntaina tehtiin sitten enemmän laukan nostoja, mutta oikeaa ei saatu nousemaan. Vasen sen sijaan nuosi, vaikka ei pitkää pätkää tullutkaan. Täytyy varmaan käydä pyörössä, että Carmen saa ilman ratsastajaa harjoitella laukannostoja varsinkin oikealle.

Kav(i)oliitto!

Tiistai 1.5

Nyt mulla sitten on hevonen! Tosin vasta ylläpidossa, mutta ostamisestakin on jo sovittu. Eli Carmen on mun heti kun saan sen maksettua.

Alkuun joitain tietoja Carmenista, lisää löytyy sen omalta sivulta. Carmenzita ox on 6-vuotias arabitamma. Toinen neljästä täyssisaruksesta. Kaikki yhtä kauheita ja silti kamalan ihania. Täysin selväksi on kyllä tullut, että ovat Elizan ja Zorongon lapsia, eihän mistään muusta yhdistelmästä tollaisia tulisi. Carmen on varsonut kahdesti, ihanat pojat ovat Prinzipe (s. 2010) ja Zaladino (s. 2011).

Varsamaha on välillä hidastanut ratsukoulutuksen etenemistä, mutta nyt ei ole enää hidasteita näkyvissä. Carmenia on koulutettu lännenratsastukseen ja tarkoitus on jossain vaiheessa kisatakkin. Tai ollaahan me itseasiassa oltukin jo kisoissa. Viime syksynä osallistuttiin pleasure-luokkaan ja taisi pari tuntihevosta jäädä meidän taakse tuloslistassa. Kyllä saa olla ylpeä, taidettiin vasta toista kertaa kentällä laukata silloin.

Carmen on asunut koko ikänsä samassa paikassa kasvattajansa luona, mutta nyt on edessä muutto tai oikeastaan parikin. Ensin suunnataan kesälaitumelle ja syksyllä sitten opiskelupaikkakunnalleni.

Tähän blogiin tulen lähinnä kirjoittelemaan mitä Carmenin kanssa milloinkin olen tehnyt. Varmaan myös muita hevosia esiintyy aina välillä jutuissa. Blogin ulkoasu tulee muutumaan heti kun ehdin siihen keskittyä. Kuviakin lisään mahdollisimman pian. Toivoisin että kommentoitte, jos on jotakin ehdotuksia, palautetta blogista tai kysymyksiä. Toivottavasti viihdytte blogin parissa!