Metsässä kävelyä

Maanantai 28.5

Sunnuntain rankemman ratsastuksen jälkeen päädyttiin kävelemään metsässä vähän tavallista pidempään. Polut risteävät yhdessä kohtaa ja siinä päästiin aina jatkamaan metsässä kiertelyä. Yritän rankempien kertojen jälkeen tehdä jotain kevyttä ja varmistaa etteivät lihakset jumiudu.

Hiukan pelottaa, että tulee jossain vaiheessa Carmenin selkä kipeäksi, jos liian nopeasti edetään. Varsinkin kun satula ei ole ihan täydellinen. Täytyy vaan muistaa sovitella sitä välillä ilman huopaa, että voidaan ajoissa jättää pois käytöstä, jos alkaa huonommin sopia.

Laukkaa ja väistöjä

Sunnuntai 27.5

Juhlittiin tänä viikonloppuna mun ja yhden kaverin synttäreitä. Ennen kuin porukka suuntasi kotiinsa tultiin tallille ihmettelemään Carmenia. Harjailin ja satuloin Carmenin ihan normaalisti ja ratsastin vähän itse alkuun. Sitten kysyin haluaako joku muu kokeilla ja kyllähän sieltä löytyi yksi ratsastaja, joka halusi.

Kypärä siis seuraavaan päähän ja Carmenille vähän pohdittavaa erilaisten apujen muodossa. Tähän asti siis on ratsastettu vain länkkäavuilla pari? kertaa käynyttä ratsuttajaa lukuun ottamatta, mutta nyt selkään kiipesi enkkupuolen ratsastaja. Ihan hyvin Carmen kuitenkin ymmärsi mitä halutaan ja nosti molemmat laukatkin.

Ratsastin itse vielä lisää, kun kaverit lähtivät. Olin ajatellut että olisi ihan kevyt ratsastus, mutta laukka tuntui sujuvan vähän paremmin, joten laukkailtiin sitten vähän enemmän varsinkin oikeaa laukkaa. Laukan lisäksi tehtiin avo- ja sulkuväistöjä käynnissä.

Sen verran raskasta oli ja lämmin päivä että Carmen oli hiessä kaulalta, satulan alta ja korvien takaa (jotain joutunut ajattelemaan?). Pesu vettä ei tietenkään ollut valmiina joten hain vettä lämpiämään ja lähdettiin kävelemään metsään. Kierrettiin laitumen taakse ja syöttelin Carmenia siellä.

 Takaisin tulon jälkeen pesin hikiset kohdat ja päästin Carmenin piehtaroimaan kentälle.

Paras tapa hyödyntää kenttää, ainakin Carmenin mielestä.

Juoksutusta ja hyttysiä

Perjantai 25.5

Kävin aika myöhään illalla juoksuttamassa Carmenia. Ensin pyysin ravia liinassa. Tällä kertaa tasainen ympyrä löytyi vähän helpommin kuin viimeksi. Ravailun jälkeen pyysin laukkaakin liinassa ja Carmen nostikin molemmat laukat melko helposti. Päästin Carmenin laukkaamaan vielä vapaanakin kentällä ja siinä tuli sitten oikeassa kierroksessa pari väärää laukkaa ja hienoja laukan vaihtoja. Jollain kierroksella mentiin siis ensin oikeaa laukkaa sitten väliin vasenta ja taas oikeaa. Täytyy kyllä todeta, että vaikka oikean laukan säilyminen olisi toivottavaa, niin kyllä noi vaihdot menivät tosi sujuvasti.

Juoksutuksen jälkeen käytiin tasaamassa hengitys metsäkävelyllä. Siellä tosin ei päästy muuten hirveästi rentoutumaan, kun hyttyset ovat nyt jostain taas ilmestyneet. Meidät molemmat meinattiin syödä elävältä. Tapoin varmaan parikymmentä hyttystä Carmenin selkään ja rintaan muutaman minuutin aikana. Tallin pihassa Carmen sai vielä kauransa ja läträsin sen päälle Jaanan itse sekoittamaa ötökkäkarkoteöljyä. Voin sen ohjeen julkaista täällä, jos muistan ja saan sen käsiini.

Raspaus ja sulkuväistöharjoituksia

Torstai 24.5

Carmenin edellisestä raspauksesta oli päässyt kulumaan reilu vuosi, joten olin oikein tyytyväinen kun kuulin että Jaanalle oli tulossa Teija raspaamaan. Carmen käyttäytyi super hienosti raspauksen ajan. Piikkejä löytyi ja toisessa poskessa oli haavakin niiden seurauksena. Teija suositteli seuraavaan raspausta puolenvuoden päähän, ettei pääse yhtä pahaksi.

Kuvan otti Mari, kiitokset!

Raspauksen jälkeen vielä ratsastin. Aloiteltiin nyt sulkuväistöharjoituksia. Alkuun ei oikein sujunut kun lähdettiin sidepassiä aidan viertä ja siitä yritin saada päätä kääntymään menosuuntaan. Homma alkoi sujua paremmin kun hypittiin parin vaiheen yli ja lähdin suoraan pyytämään takapään siirtämistä sisäänpäin. Pää sai tässä vaiheessa olla vielä vähän missä sattuu. Takajalat alkoivat mukavasti väistää ja pääsin vähän pyytämään päätäkin oikeaan paikkaan samalla. Lopuksi väistö alkoi sujua paljon paremmin kuin olin odottanut joten tästä on hyvä jatkaa. Välillä ravailtiin, mutta sulkuväistön harjoittelu käynnissä oli nyt pääasia.

Lehmiä! APUA!

Keskiviikko 23.5

Nauta (Bos taurus), jota usein myös lehmäksi kutsutaan, on hevosia syövä petoeläin. Hevospulan aikana lehmät syövät myös ruohoa. Nykyisin lehmiä tavataan lähinnä kesäaikana aidatuilla alueilla. Talven ne viettävät navetassa, jotta ne eivät ruohon puuttuessa karkaa lähimmän tallin hevosia syömään. Eri nautarodut ovat mieltyneitä eri hevosrotujen lihaan. Tänään näkemämme Ayrshire ja Holstein rodut ovat erikoistuneet kuulemamme mukaan ratsuihin ja erityisesti arabeihin.

Mentiin ihmettelemään siis naapurin laitumella olevia lehmiä. Aika pelottaviahan ne oli, mutta selvittiin hengissä. Tien toisella puolella oli laitumen kohdalla pidempää heinää, jota Carmen söi silloin, kun ruokaa pystyi ajattelemaan lehmien vahtimiselta. Varmaan kymmenisen minuuttia ihmeteltiin ennen takaisin lähtemistä.

Alkuun kaikki lehmät olivat kaukana aidasta makuullaan. Ne kuitenkin kaikki päättivät nousta ja tulla aidan viereen ihmettelemään meitä. Carmen ei pitänyt makaavia lehmiä mitenkään vaarallisina (ne on varmaan syöneet juuri mahansa täyteen), mutta aidalle tulo oli sen mielestä liikaa. Täytyy tulla vielä uudestaan niin että voidaan sitten tarvittaessa turvallisesti ratsastaa lehmien ohi.

"Mitähän noi on? Näyttää oudoilta."

"Nyt ne tulee syömään meidät!"

"Ehkä tässä voi vähän syödä, mutta täytyy kyllä vahtia noita!"

Eka maasto ratsain

Tiistai 22.5

Olin suunnitellut ratsastavani kentällä, mutta päädyinkin sitten ensimmäiselle maastolenkille ratsain. Mataleena ja Nyyti tulivat tallille suunnilleen samaan aikaan ja olivat lähdössä Pepen kanssa maastokävelylle. Nyyti ratsastaen ja Mataleena "hätävarataluttajana". Päätin aika nopeasti, että lähdetään Carmenin kanssa samalle lenkille. Olin ajatellut, että eka maasto olisi hyvä mennä Popin seurassa, kun se on kaikista varmin siellä, mutta varalla oleva taluttajakin oli niin hyvä vaihtoehto, että mentiin jo tällä kertaa.

Kävin ensin nopeasti kentällä kokeilemassa millä tuulella Carmen on. Käveltiin ja ravattiin vähän, eikä kummassakaan ollut mitään ihmeellistä. Hyvät lähtökohdat siis poistua kentältä. Molemmille hevosille laitettiin kirkkaan väriset riimut suitsien päälle ja niihin valmiiksi pitkä naru kiinni, jonka toinen pää solmittiin satulan nuppiin.

Lähdettiin samaa reittiä mihin oltiin juuri Carmenin kanssa tutustuttu, suunta siis lentokenttää kohti. Käveltiin hiukan pidemmälle kuin edellisellä kerralla ja annettiin Pepen ja Carmenin vähän syödä ojan reunasta ennen takaisin kääntymistä. Takaisin tultiin samaa reittiä eli metsään ei tällä kertaa menty.

Koko lenkki sujui tosi hyvin. Välillä Carmen arkoi kavioitaan, kun tiellä oli enemmän kiviä. Kuolaimilla syönti tuotti alkuun vaikeuksia, kun se on aikaisemmin ollut kiellettyä aina ja ehdottomasti. Tällä kertaa kuitenkin annoin luvan syödä, mutta ei se tosiaan ilman harjoittelua oikein sujuvasti mennyt.

Kääntöpaikalla syömässä, kiitokset kuvasta Mataleenalle!

Uusia reittejä

Maanantai 21.5

Käytiin kävelemässä melkein 4km. Alkumatka kuljettiin samaa reittiä kuin aiemmilla kerroilla ja samoin loppu metsän läpi. Välissä tutkittiin kuitenkin uutta reittiä, joka johtaa lentokentän päähän. Käveltiin sitä Pirkkalan rajalle asti. Takaisin päin tullessa ravittiin pari lyhyttä pätkää. Carmen siirtyy tosi nätisti takaisin käyntiin, kun itse hidastan vauhtia.

Carmen vaikutti hiukan arkovan kiviä tiellä. Onneksi renkaanurissa ei ole yhtä paljon kiviä kuin keskellä ja reunoissa, joten niissä Carmen pääsi kävelemään ihan normaalisti. Varmaan kavioiden raspauksella on joku vaikutus tähän arkomiseen, kun en ole sitä aikaisemmin huomannut vaikka olen yrittänyt seurata. Carmenia ei ole vielä kertaakaan kengitetty ja olen nyt yrittänyt pohtia ostetaanko sille "tarralenkkarit" kuten muilla Jaanalla asuvilla hepoilla vai kengitetäänkö se. Toivoin, että kesä pärjättäisiin ilman mitään, mutta jos nyt arkoo aina maastossa niin täytyy varmaan sitten pohtia vielä paljonko maastossa käydään, että pitääkö jotain suojaa kavioille hankkia jo kesällä.

Trail-tehtäviä

Sunnuntai 20.5

Olen nyt pyrkinyt pääsemään joka toisen päivän ratsastus rytmiin, vuorossa siis ratsastusta. Harjailin Carmenin alkuun ihan normaalisti. Ratsastus aloitettiin pään laskemisella pohkeilla halaamalla. Se toimi tälläkin kertaa heti. Käynnissä mentiin alkuun paljon puomeja ja pujottelua, joka oli valmiina kentällä. Siltakin ylitettiin pariin kertaan.

Ravissa mentiin samoja puomeja ja pujottelua. Keksin niihin radankin, jota pääsi kiertämään koko ajan ympäri. Rataa mennessä pujottelu alkoi vuorotellen eri puolilta tötteröä. Tällä sai hyvin Carmenia keskittymään enemmän, kun ei aina ollut samalla tavalla. Välikäyntien aikana harjoiteltiin pään laskemista pohkeilla myös liikkeessä, mutta vielä en saanut Carmenia hoksaamaan ajatusta.

Käynti pätkän jälkeen Carmen säikähti vähän, kun Jaanan koirat juoksivat haukkuen kohti kenttää. Säikähtäminen oli siis pieni jalkojen nytkäytys ja sivuaskel, heti sen jälkeen taas voitiin jatkaa normaalisti. Oikealaukka ei meinannut millään nousta. Jaanan kanssa pohdittiin asiaa ja todettiin että vaikeinta Carmenille on oikean asennon löytäminen nostoon. Vasen laukka nousi totutun helposti.

Oikean laukan helpottamiseksi saatiin tehtäväksi mennä sulkuväistöä. Koska sitä ei Carmenille vielä ole opetettu, aloitetaan sen harjoittelu lähipäivinä. Sidepass on jo suunnilleen hallussa, joten lähdetään siitä aidan vierellä ja yritetään vähitellen päästä sulkuun. Ensin siis päätä menosuuntaan ja siitä vähitellen muunnetaan sidepass sulkuväistöksi.

Loppu käynnit käytiin metsässä ja niiden jälkeen lyhensin Carmenin kavioita raspilla. Kengittäjä on tulossa juuri ennen juhannusta ja yritetään siihen asti pärjätä itse kavioita hoitamalla. Edellisestä vuolusta on ehtinyt kulua jo liian pitkä aika. Kaviohoidon jälkeen Carmen sai syödä iltapöperönsä.

Kiire...

Pahoittelut etten ole ehtinyt julkaisemaan mitään uutta vähään aikaan. Luonnoksia on kyllä kertynyt sitä mukaa kun tallilla olen käynyt, mutta ei ole aika riittänyt niiden julkaisukuntoon saamiseen. Tuiken ja Hannan haasteetkin ovat työn alla.

Voisin ehkä nyt kuitenkin kertoa että ollaan Carmenin kanssa käyty ihmettelemässä naapurin lehmiä, ratsastettu lähiteillä ja metsässä ja eilen kokeiltiin ilman satulaa ratsastustakin. Raspaajakin kävi hoitamassa hampaat. Näistä ja muista touhuiluista siis tarkemmin mahdollisimman pian.