Eläinlääkäri käymässä

Reilu viikko sitten kävi eläinlääkäri raspaamassa Carmenin hampaat ja antamassa rokotuksen.

Edellisestä raspauksesta oli kulunut n. 5kk. Piikkejä oli taas paljon ja edempänä oli koukutkin. Haavoja ei tällä kertaa löytynyt. Keväällä toisessa poskessa oli haava piikkien seurauksena, mutta nyt raspattiin tarpeeksi aikaisin. Suosituksena olikin 6kk väli ja sama suositus saatiin nyt uudestaan.

Keväällä homma sujui hyvin yhteisymmärryksessä, mutta nyt Carmen hieman vastusteli ja ell suositteli että ensi kerralla rauhoitettaisiin. Luulen että rauhoitus jää kuitenkin silloinkin välistä, kun raspauksen tekee varmaan taas Teija, joka ei rauhoita oikeastaan mitään hevosia raspauksen takia. Homma vaan hoidetaan sen verran rauhassa ja hevosen ehdoilla, ettei se ole tarpeen. Tällä kerralla vastustelu varmaan johtui osin paikasta. Carmen kun oli kaksin puolin kiinni tallin pesupaikalla, jossa se on ilman mitään kummempaa ohjelmaakaan hieman rauhaton. Täytyy harjoitella lisää pesupaikalla kiinniolemista. Carmen on sen verran pieni, että mahtuu kääntämään takapuolensa toisen ketjun alle mikä on tietysti huono asia. Vähän kapeampi tila ja matalammalle kiinnitetyt ketjut toimisivat paremmin mun pikkuarabille.

Rokotus sujui täysin mallikelpoisesti vaikka ell hieman ehkä pelkäsi, että sekin olisi hankalaa. Mutta ei kai kaulan rapsuttelu voi mitään pahaa olla? Rokotuksen jälkeen Carmen pääsi suoraan takaisin tarhaan.

Talutusratsastusta

Syksyn pimeys ja sade ovat oikein tehokkaasti laskeneet ratsastus-motivaatiota ja Carmenin liikunta on jäänyt luvattoman vähäiseksi. Syyslomalta onneksi palasi pari innokasta, jotka päätyivät Carmenin selkään minun puolestani.

Harjaamiseen en osallistunut itse ollenkaan, mutta varusteet laitoin. Nykyinen varustelu on hiukan monimutkainen myös länkkävarusteisiin tottuneelle nimittäin. Käytössä siis kolme eri huopaa, alushuopa pitämässä varsinaista puhtaana, varsinainen huopa ja päällimmäisenä inkkarihuopa, omituisesti taiteltuna, tarkoituksenaan tehdä satulasta sopivampi.

"Kentälle" (parkkipaikalle) lähdettiin pitkän köyden kanssa, että sain Carmenin talutukseen. Ensin selkään kiipesi Katja, jolla kokemusta enkkupuolelta ja pitkähkö tauko. Alkuun kertoilin miten Carmen toimii ja hetken ratsastelun jälkeen päästin Katjan pois talutuksesta. Ohjaus-harjoitukset menivät hyvin ja käynti-ravi-siirtymisetkin sujuivat. Laukkaa ei nyt otettu, kun se on Carmenille hieman hankalaa vielä, eikä parkkis ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Seuraavana selkään kiipesi Samu, joka on ollut muutamia kertoja talutuksessa aiemminkin. Myös Samu harjoitteli ohjaamista ja ravasikin ensimmäistä kertaa elämässään, vieläpä melko pitkän pätkän, ilman suurempia selässäpysymis-ongelmia.

Oli mukavaa vaihtelua olla välillä itse maassa ja kun oli vielä seuraakin, ettei tarvinnut yksin höpötellä. Kiitokset siis Katjalle ja Samulle! Saatte tulla toisenkin kerran.