Ekat näyttelyharjoitukset

Maanantai 18.6

Ilmoitin Carmenin Hovilla 1.7 pidettävään näyttelyyn. Symppis lähtee sinne meidän kanssa. Aloitettiin nyt hieman harjoittelemaan seisomista näyttelyasennossa, hyvää, reipasta käyntiä ja arabiravia. Carmen on ollut vuotiaana arabinäyttelyssä, joten ihan vieras asia ei ollut kyseessä. Tosin ei kyllä tuttukaan.

Aloitin sovittamalla Carmenille Damin näyttelyriimua. Se olikin oikein hyvä, näyttelyriimuissa on onneksi paljon säätövaraa. En huomannut ottaa kuvaa, mutta ehkä ensi kerralla.

Kokeiltiin ensin seisomista. Täytyy todeta, että Carmen on melko hyvin oppinut lännentyyliin seisomaan takajalat alla. En siis saanut sitä venyttämään itseään oikein. Pyysin etujalkoja eteenpäin, mutta heti perään seurasi ainakin toinen takajalka. Raippakaan ei ollut mitenkään niin kiinnostava, että Carmen olisi suostunut venyttämään kaulaansa sitä tutkiakseen.

Käynti sujui vähän paremmin, vähän yliastuntaakin löytyi välillä. Arabilta Carmen ei kuitenkaan erityisemmin vaikuttanut ja ihmetteli vähän miksi pitää tällä tavoin kiertää kenttää. Ravi ei sitten oikein sujunut. Tai siinä tuli taas lännenheppa esiin. Tosin mulla ei kunto ja vauhti riittänyt niin että olisin edes voinut saada sitä mitenkään pörhötuulelle ja ravaamaan leijuen. Ehkä Carmen joskus vielä keksii, että näyttely riimussa ei tarvitse käyttäytyä yhtä nätisti ja hallitusti kuin muuten.

Ihan kohtuullinen alku näyttelyharjoituksille. Mitään ihmeellistä menestystä en nimittäin odottanutkaan.

Sadepäivä

Sunnuntai 17.6

Laiskuus iski ja vaikka Carmenilla oli juuri ollut vapaapäivä ei tehty oikein mitään tällä kertaa. Kun tulin tallille koko Carmenin porukka oli laitumella märkinä ja tärisivät vähän kylmästä, kun tuuli aika kovaa vaikka sade oli jo loppunut. Damin lauma oli otettu aikaisemmin sisälle kuivumaan, joten vietiin ne Jaanan kanssa takaisin ulos ja tuotiin Carmenin porukka sisälle.

Puhdistin takajalan haavaa tällä kertaa siis sisällä boksissa. Betadine-liuosta olin laittanut pieneen suihkepulloon, jolla sainkin ehkä vähän paremmin osuttua kohteeseen kuin kauhalla. Jaana piti välillä Carmenia korvasta kiinni, kun se meinasi pyöriä. Vähän paremmin meni puhdistus kuin viimeksi. Ilmeisesti Mari oli saanut sen lauantaina puhdistettua jotenkin, kun en itse päässyt käymään.

Haavanpuhdistusta

Perjantai 15.6

Käytiin taluttaen kiertämässä n. 2,5km lenkki, kun laiskuus sai vallan enkä jaksanut ratsastaa. Sannan valmennus oli Carmenille kuitenkin sen verran raskas, että ihan vapaapäivää ei voinut pitää.

Kävelyn jälkeen putsasin takajalan haavaa. Ei sujunut mitenkään hyvin. Paula ja Jaana vähän auttoivatkin hommassa. Jaana piti Carmenia kiinni ja Paula piteli meidän super hienoa kannettavaa vesihanaa (ehkä parhaita puolia tässä "vesi tulee talliin kantamalla" -systeemissä). Itse yritin saada jalan pysymään sen verran paikoillaan että vesi edes vähän osuisi siihen. Toivottavasti homma alkaa sujua vähän paremmin jatkossa, että ihan oikeasti haavaa saisi puhdistettua. Nyt homma tuntui lähinnä mun kastelemiselta. Yhdet kottikärrytkin taidettiin saada kaadettua.

Sannan valmennus

Torstai 14.6

Onkamon Sanna saapui Jaanalle valmentamaan pariksi päiväksi. Carmenin kanssa osallistuttiin vain yhtenä päivänä. Samalla tunnilla oli kerralla vain kaksi ratsukkoa joten aika teho opetuksessa oltiin.

Ensin tehtiin ravissa kahdeksikkoa, mutta ympyröiden tilalla oli neliöt. Näillä väistätettiin kulmissa etu- ja takapäätä. Toinen neliö oli takapään väistätykseen ja toinen etupään. Tässä ei mitään kovin ihmeellistä, ei sujunut mitenkään erityisen hyvin, mutta paljon huonomminkin olisi voinut mennä. Tämä siis toimi verryttelynä melkein kaikille ratsukoille.

Seisoskelua Damin laukatessa

Sanna kyseli alkuun vähän mitä on tehty ja mitä ongelmia on. No meillähän laukka on ollut ongelmana. Sanna ei tainnut tästä yllättyä, viime kesänä Zefyrillä oli valmennuksessa ollut sama ongelma. Sannan ratkaisu ongelmaan oli erittäin tehokas. Ainoa huonopuoli siinä on ettei sitä pysty yksin tekemään vaan tarvii avustajan. Sannalle siis tuotiin raippa käteen ja sitten mentiin. Tässä vaiheessa meidän kanssa kentällä ollut Dami oli jo sen verran kauhuissaan, että Jaana päätti siirtyä sen kanssa portin ulkopuolelle. Sanna siis alkoi juosta ja heilua raipan kanssa sen verran paljon ettei Carmenillekaan jäänyt epäselväksi että nyt kannattaa laukata. Aika lujaa sitten mentiinkin kenttää ympäri molempiin suuntiin. Vauhtia oli sen verran, etten ehtinyt juuri huomioida mitä laukkaa Carmen meni. Sanna sanoikin että pääasia on että se laukkaa. Vähän myöhemmin voidaan sitten katsella kumpaa laukkaa se menee.

Laukkaa Sannan vauhdittamana

Laukkaamisen jälkeen saatiin lupa kävellä loppukäyntejä, kun Dami vielä joutui tekemään töitä. Lopuksi lähdettiin vielä metsään kävelemään Jaanan ja Damin kanssa, että seuraavat pääsivät kentälle.

Kuvista kiitokset Minnalle!

Ravia ilman satulaa

Keskiviikko 13.6

Onko mitään ihanampaa kuin omalla hevosella ilman satulaa ratsastaminen, kun hornetit lentelee yli ja heppa on silti täysin rento? Vastaus: kyllä on, kokemus olisi ollut ihanampi, jos olisin saanut itselleni korvatulpat. Ratsastin nyt uudestaan ilman satulaa ja hornetit tosiaan pyörivät yläpuolella koko ajan ja taisi ampumaradallakin olla joku harjoitus menossa. Ne eivät kuitenkaan Carmenia häirinneet niin hyvin on tottunut kaikenlaiseen meteliin reilussa kuukaudessa. Aika paljon tukevampi olo oli itsellä tällä kertaa. Aika nopeasti se tasapainokin kehittyy.

Harjoiteltiin ensin sulku- ja avoväistöjä käynnissä. Huomasin tässä että vaikeampi suunta oli nyt eri kuin satulasta on ollut. Tulkitsin niin että tällä kertaa se oli se minun vaikeampi. Satulassa on hieman helpompi kuitenkin löytää oikea asento, kun saa jalustimista tukea. Ilman satulaa minulla menee helposti vasen kylki kasaan kääntyessä, satulan kanssa ongelma ei ole ainakaan omasta mielestäni yhtä paha.

Päätin kokeilla myös ravia. Carmen oli kuitenkin sitä mieltä, ettei ilman satulaa kuulu ravata tai että minun tasapaino ei siihen riitä. Kierrettiin siis kenttää pari kierrosta koko ajan pohkeita antaen ja maiskuttaen minkä jälkeen Carmen suostui ottamaan muutaman ravi askeleen. Kehuin ja aloin yrittää uudestaan vähän pidempää pätkää. Taas vaadittiin kierros pyytämistä ennen ravaamista. Nyt Carmen suostui ravaamaan kokonaisen kierroksen, jonka jälkeen pyysin sen takaisin käyntiin. Toinen suunta olikin sitten vielä vaikeampi ja piti ottaa kannukset avuksi. Tässä kohtaa Carmenille taisi selvitä että olen ihan tosissani ja hetken päästä se toimi pelkällä ajatuksella.

Huomasin vasta tänään haavan takajalassa vuohisen alla. Puhdistin sen betadine liuoksella, mistä Carmen ei ollut kovin ilahtunut.

Varustus tällä kertaa: suitset, kaulanaru (kangasohjasta), huopa ja loimivyö. Kaulanarun ylimääräinen pätkä oli loimivyön alla, ettei naru pääse karkaanmaan korvien suuntaan.

Se laukkaa sittenkin

Tiistai 12.6

Juoksutin Carmenin taas sivuohjien kanssa. Tai siis yhdellä ohjalla kerrallaan, vain sisäohja siis kiinni riimussa. Käynnissä ei mitään ihmeellistä, astui takajalalla lähes joka askeleella etujalan jälkeen vaikka välillä yritinkin pyytää pidempää askelta. Ravissa takapää karkasi välillä vähän ulos ympyrältä, mutta muuten sujui hyvin.

Pyysin ensin oikeaa laukkaa. Siitä saatiinkin pari hyvää nostoa. Kerran nousi myös vasen, mutta tipahti heti raville. Kertaalleen sain Carmenin laukkaamaan sen todella vaikean kohdan, jota ei ole aiemmin suostunut laukkaamaan.  Kehuin heti siitä ja vaihdettiin suunta. Vasenlaukka oli yllättävän huono oikeaan verrattuna, taisi kyllä osansa olla väsymyksellä. Vaikka vasen laukka ei sujunut odotusten mukaan, olin todella tyytyväinen tuohon vaikean kohdan laukkaamiseen. Ehkä se ensi kerralla menee jo helpommin ja joskus vielä ratsastajankin kanssa.

Sen verran rankkaa oli että Carmen hieman hikosi. Kevyt pesu siis ja loppukäynnit maastossa. Lopuksi vielä pelottavassa pihassa syömistä ja ötökkäöljyllä lotraamista.

Taivutteluja ja laukannostoja

Maanantai 11.6

Parin kevyen päivän jälkeen oli vuorossa ratsastusta. Yritän kovasti ratsastaa säännöllisesti, mutta välillä tuntuu että säännöllinen tarkoittaa kerran viikossa. Vähän enemmän siis pitäisi ratsastaa ihan jo heinäkuun lopussa olevan leirinkin takia. 5 päivää ja 10 tuntia on pelkkää tuskaa ja mahdottomuus, jos ei saada vähän kuntoa kohoamaan.

Harjoiteltiin tällä kertaa taivutuksia/asetuksia ympyrällä. Aloitettiin harjoitus suoraan ravista. Käynnissä ei Carmen vielä oikeen suostu tekemään töitä. Ensin siis taivutus sisäänpäin ympyrällä ja kun se sujui vaihdoin suuntaa pitäen taivutuksen samana. Harjoitus oli aika vaikea Carmenille, mutta saatiin kuitenkin tehtyä. En edes vaatinut että olisi pehmennyt vastataivutukseen. Alkuun riittää, että edes ohjautuu sinne toiseen suuntaan ympyrälle. Vastataivutusympyrältä palasin kuitenkin aina myötätaivutukseen ennen ohjan löysäämistä. Myötätaivutukseen Carmen pehmeni paremmin aina vaikean vastataivutuksen jälkeen kuin ennen sitä. Kummasti motivoi tekemään näitä helpompia asioita, kun kertoo että vaikeampiakin löytyy.

Välikäynneissä tehtiin sulku- ja avoväistöä. Sulkua jatkettiin myös ravissa. Tai sen opettelua, riitti että takapuoli siirtyi sisäänpäin aina pyynnöstä.

Sulkuharjoituksista oli hyvä jatkaa laukannostoihin. Oikealaukka oli taas vaikea löytää ja Carmen nostikin vasemman usein myös oikeassa kierroksessa. Mitään "rangaistusta" näistä en ole edes ajatellut. Hyvä että ylipäätään Carmen nostaa laukan. Uusi yritys vaan aina, jos sieltä joku kerta tulisi se oikea ja pääsisi oikein kunnolla kehumaan. Laukasta oli tarkoitus jatkaa ravia. Carmenilla on tapana pysähtyä heti kun sitä kehutaan. Tämä ei tietysti ole kovin hyvä, joten yritin nyt saada sitä hiukan vähemmäksi jatkamalla aina ravia. Muutamia tyssähdyksiä tuli kuitenkin, mutta niistäkin jatkettiin ravilla eteenpäin. Ehkä vähitellen Carmen keksii että on helpompaa jatkaa suoraan ravia kuin pysähtyä siinä välissä. Laiska hevonen kuitenkin kyseessä niin kyllä se vielä keksii mikä on helpointa.

Loppukäynnit käytiin taas yksin metsässä.

Ostoksia

Sunnuntai 10.6

Lauantaina ehdin poiketa apteekissa sen verran, että ostin aurinkohelosania ja betadinea. Tarkoitus on siis yhteen laatikkoon keräillä kaikenlaista "lääke"varustusta. 2-teholinimentti ja arnika sieltä taitaa ainakin löytyä tällä hetkellä.

Ennen tallille menemistä kävin hööksissä ostoksilla. Menin lähinnä katsomaan onko siellä BE-vitamiinia. Myös kärpäshapsu/-huppu oli tarkoitus hankkia. No, ihan suunnitelman mukaan ei mennyt, mutta mitään turhaakaan ei mukaan lähtenyt. Ostin siis riimu-kärpäshapsu yhdistelmän, heijastinriimun, ötökkähupun ja pesusienen Carmenille. Itselle tuli ostettua yli 7v. tauon jälkeen ratsastushousut. Tavallisia en tietenkään hankkinut, en niihin kovin vapaaehtoisesti pukeudu. Lännenratsastukseen sopii tyylin puolesta parhaiten farkut, joten ostamani housut olivat farkkujodhpurit kokopaikoilla. Olen jo pidempään harkinnut näiden ostoa ja nyt oli kaikista ratsastushousuista alennus, niin pakkohan se oli. Vitamiinia ei mukaan lähtenyt. Hyllyssä oli vain super kalliita jauheversioita erikseen B- ja E-vitamiinit. Agrista ainakin löytyy nesteenä yhdistelmäversio, taidan sen käydä ostamassa.

Tallilla ehdin sitten vaan vähän sovittelemaan Carmenin päähän näitä uusia varusteita. Riimut olivat sopivia ja huppukin vaikutti aika hyvältä. Hupun sopivuus vähän epäilytti, kun kokoina oli vain pony ja full. Carmenilla on tietenkin cob-kokoa riimut. Pony kokoinen huppu oli kuitenkin hyvä, korvat näytti täyttävän aika lailla koko niille varatun tilan. Huppu oli muuten sellaista sukkahousumallia, vedetään siis vaan päähän eikä siinä ole erikseen mitään kiinnitys/kiristyssysteemiä.

Sovittelun aikana huomasin pienen haavan lähellä toista silmää. Putsasin sitä vähän laimealla betadine-liuoksella ja laitoin ötökkäöljyä lähelle pitämään kärpäsiä poissa. Öljysin myös mahan alustaa ja rintaa, kun pullo kerran oli kädessä.

Laitumelle vein Carmenin takaisin juuri ennen valtavaa sadekuuroa. Koko tallissa olo ajan oli tietysti kuivaa.

Ponin metsästystä

Lauantai 9.6

Kävin tallilla aika nopeasti illalla äidin kanssa. Käytiin lyhyellä kävelyllä. Kun olin juuri kätevästi ehtinyt kehua miten rohkea Carmen on maastossa niin eikös se pelästynyt kahteenkin kertaan. Ensimmäinen säikähdys tuli kun naapuritallin koira tuli hieman yllättäen portille. Seuraava säikähdys tuli koiratalon kohdalla, mutta tällä kertaa syynä ei ollut itse koira. Luulen, että syy oli talon oven aukeaminen tai se oli ainoa normaalista poikkeava juttu minkä huomasin. Oltiin siis jo talon sivulla niin ettei ovea enää näkynyt, mutta kuulin sen aukeavan. Varmaan koira määrättiin sisälle, kun paluu matkalla sitä ei enää näkynyt.

Vähän ennen tallin pihaan pääsyä näin sattumalta, kun Miki käveli pihassa tallia kohti. En ehtinyt näkemään oliko Jaana sitä taluttamassa, joten lisäsin hieman vauhtia. Portilla sitten selvisi että Miki oli yksin kävelyllä ja matkalla pois pihasta metsään päin. Työnsin Carmenin narun äidin käteen ja lähdin kiertämään Mikiä vastaan. Sainkin ponin helposti kiinni ja vein sen talliin. Kävin pelastamassa äidin hevosen pitely tehtävästä, joka oli sujunut hyvin, kun Carmen sai syödä koko ajan ojanreunasta.

Oltiin vielä pihassa, kun Jaana tuli ulos tarkoituksenaan hakea Miki sisään. Kerroin missä poni oli seikkaillut ja käytiin ihmettelemässä sen karkaustekniikkaa. Riimu oli ehjänä päässä ja naru sekä tolppa, johon Miki oli ollut kiinnitettynä pihaponiksi, olivat myös ehjiä. Muistin että narun päässä oleva ketju oli ollut kierteillä, kun oli hakenut Carmenia. Ainoa mahdollisuus on että ovela poni oli kieputellut ketjun niin että se oli avannut lukon turvan alta. Vaikka ei kai tätä voi pitää kovin ihmeellisenä, kun tietää mitä kaikkea Miki osaa avata. Tarhojen portit ovat ylihelppoja ponille, joka osaa kääntää avaimesta päästäkseen ovesta sisään.

Tunnin kertailua

Perjantai 8.6

Alkukäyntien jälkeen verryteltiin reippaassa kevyessä ravissa. Reippaampaa ravia pyytäessä täytyy vielä keventää, vaikka se ei lännenratsastukseen varsinaisesti kuulu. Oma istuntani ei riitä reippaassa ravissa istumiseen eikä Carmenilla motivaatio. Verryttelyn jälkeen jatkettiin maanantain tunnin aiheilla.
Mentiin siis käynti reiningiä, jonka jälkeen tehtiin käynti-hölkkä-käynti siirtymisiä. Loppuun vielä ravi reiningiä. Laukkaamisen kanssa en nyt halunnut alkaa taistella. Carmen kuunteli apuja pääasiassa hyvin, mutta välillä sai "en tee kun ei huvita"-kohtauksen.

Loppukäynnit mentiin metsässä. Alku ei sujunut ihan kuten piti, vaan jouduin taluttamaan Carmenia. Tallin piha siis oli hirveän pelottava. Talutin Carmenin metsään ja nousin siellä uudestaan selkään. Pieni säikähtäminen tuli, kun varis raakkui jossain yllättäen, mutta muuten metsälenkki sujui oikein hyvin. Taisi olla ensimmäinen yksin ratsain.

Pelottavassa pihassa syötiin lopuksi pöperöt. Samalla Paula mittasi Carmenin säkäkorkeudeksi 149cm mittakepin ja vatupassin avulla. Tulos erittäin epävirallinen, sillä maa ei ole pihassa mitenkään tasainen. Ehkä joskus mitataan tallissa vähän tarkemmin.

Välineurheilua (laukkaharjoituksia)

Keskiviikko 6.6

Aloitin juoksuttamisen sisäohja sidottuna Jaanan ohjeiden mukaan. Juoksutus varustusta piti taas muuttaa vähän tätä varten, käytössä kuitenkin taas riimu ja delta turvan päällä. Lainassa oli Jaanan juoksutusvyö ja sen alle laitoin pyyhkeen suojaamaan lähinnä vyötä, mutta myös varmistamaan ettei esimerkiksi vastinhihnat nipistele karvoista mitenkään ikävästi. Sisäohjan siis solmin sivulle, niin ettei Carmen saanut päätään suoraan tai ulospäin ja toisen ohjan laitoin etujalkojen välistä, jottei pääse myöskään nostamaan päätä liian ylös. Tämä kuitenkin oli turha toimenpide. Carmen piti päänsä nätisti alhaalla ilman, että tämä ohja kiristyi kertaakaan.

Tältä näytti varustus tällä kertaa. Aika ihana ilta aurinko muuten oli!

Ravissa ei kierroksissa näkynyt eroa, mutta laukassa oikea oli odotusten mukaan paljon vaikeampi. Oikealle tuli ristilaukkaa ja muutenkin Carmen pysyi laukassa vain muutaman askeleen ajan. Vasenta laukkaa sain Carmenin menemään kokonaisen kierroksen, mutta ei sekään ihan vaivatonta ollut. Molemmat suunnat vaativat vielä paljon harjoittelua.

Loppuun vielä taidonnäyte, kyllä juoksuttaminen ja kännykällä yhtä aikaa kuvaaminen on sitten helppoa.

Jaanan tunnilla

Maanantai 4.6

Osuin tallille melkein samaan aikaan Kaisan kanssa, joka oli tulossa Jaanan tunnille Symppiksellä. Sovittiin, että mekin Carmenin kanssa tullaan tunnille, kun muuton jälkeen ei olla opetuksessa oltu. Selvittelin Carmenin harjan ja hännän ja suihkin niihin taas selvitysainetta, sillä aikaa kun Kaisa juoksutti Symppistä.

Harjoiteltiin sulkuväistöä/ takapään sisään siirtämistä käynnissä ja ravissa. Käynnissä sujui aika hyvin, kun ei ollut uusi asia, mutta ravissa oli vähän vaikeampaa. Ravissakin kuitenkin sain vähän takaosaa liikkumaan.

Carmenilla oli vähän vaikeuksia kävellä reippaasti, joten harjoiteltiin reipasta käyntiä hitaan ravin kautta. Tehtiin siis siirtymisiä hitaan hölkän ja reippaan käynnin välillä. Ravia hidastettiin niin pitkään, että se rikkoontui käynnille ja siitä siirryttiin takaisin raviin, kun vauhti alkoi hidastua. Lopulta Carmen ravasi niin hitaasti, ettei käynnille rikkoessa käynti enää ollut reipasta.

Seuraavana tehtiin vähän käynti reiningiä. Pieni ympyrä siis niin hitaasti kuin mahdollista pysähtymättä ja iso (kentän ympäri) niin reippaasti kuin mahdollista ilman raville siirtymistä. Hidastaminen sujui hyvin ja reipas käyntikin aina hetken hidastuksen jälkeen. Koko kierrosta ei kuitenkaan päästy reippaasti. Samaa harjoiteltiin ravissa. Reippaalla ympyrällä kevensin ja Carmen ehdotteli alkuun laukkaa. Uskoi kuitenkin, kun kerroin, että nyt vaan ravataan reippaasti.

Laukkaa otettiin pääty-ympyrällä. Aloitettiin vasemmalle ja laukka sujuikin melko hyvin, mutta Carmen rikkoi raville aina samassa kohdassa. Parin yrityksen jälkeen päästiin laukassa vaikeakin kohta. Oikealla olikin sitten PALJON vaikeampaa. Isoin ongelma taas samassa kohdassa, mutta nyt ei meinannut edes kääntyä vaan yritti jatkaa suoraan ulkolapa edellä punkeamalla portille. Mulla oli väärät kengät jalassa, joten kannukset eivät pysyneet paikoillaan mikä vaikeutti hommaa entisestään. Jaana kävi hakemassa mulle omat kenkänsä, joissa kannukset pysyy ja niillä sitten jatkettiin. Jaana ohjeisti parin kierroksen ajan tekemään vaikeassa kohdassa aina sulkuväistöä ja muutaman yrityksen jälkeen Carmen suostuikin laukkaamaan vähän pidemmälle sitä kulmaa. Heti tietysti hirveä määrä kehuja ja Carmen pysähtyi siihen paikkaan.

Jaana neuvoi muutamia harjoituksia joita voidaan tehdä ton laukan helpottamiseksi. Ensimmäinen siis sulkuväistö vaikeassa kohdassa, jota nytkin kokeiltiin. Ajatuksena että laukkaaminen olisi se mukavampi ja helpompi vaihtoehto. Ja sulkuväistössä joutuu kuitenkin hevonen olemaan laukannostoasennossa niin että aihe ei oikeastaan vaihdu. Toinen oli ravi-laukka-ravi siirtymiset tiheästi ympyrän kohdasta välittämättä. Kolmas nostoihin panostaminen, mahdollisimman laadukkaita laukannostoja siis vaikka vähän sitten olisivatkin myöhässä. Neljäntenä ohjeena oli juoksuttaminen, niin että pää on ohjalla (riimusta) sidottuna sisään sivulle. Carmen kun kääntää päänsä helposti ulos nostossa. Näillä ohjeilla siis varmaan jatketaan laukka harjoituksia ja ehdottomasti niillä kengillä, joissa kannukset pysyvät.

Loppukäynnit käytiin vielä maastossa. Itse olin selässä ja Mari lähti seuraksi Symppistä taluttamaan. Tallille palaamisen jälkeen kiepauttelin Carmenin narusta kiinni aidan tolppaan. Carmen onnistui sotkemaan itsensä naruun. Itse en tilannetta nähnyt, kun olin tallissa käymässä, mutta Jaana sanoin että naru meni kaikkien jalkojen ympäri ja sen lisäksi oli silmukkana toisen takajalan ympärillä. Carmen oli kuulemma vähän kaatunutkin, mutta sai itsensä auki solmusta. Etujalasta lähti vähän karvoja, kun narunlukko oli siihen osunut. Laitoin siihen helosania, mutta ei näyttänyt siltä että vaatisi enempää hoitoa. (Pari päivää myöhemmin huomasin, että takajalastakin oli karvat pois ja iho vähän rikki vuohisen alta.) Enpä toista kertaa sitä tuolla tavalla solmi.

Juoksutusta ja lehmiä

Lauantai 2.6

Juoksutin Carmenia tällä kertaa riimulla niin että delta oli taas nenän päällä ja ohjat etujalkojen välistä selän päälle solmittuna. Apuna oli myös loimivyö jonka tehtävänä oli estää ohjien roikkuminen ja pitää selässä oleva solmu keskellä, jotta ohjat pysyivät yhtä pitkinä.
 

Kun olin juoksuttanut molempiin suuntiin, lähdettiin loppukäynnit tekemään maastoon. Mentiin uudestaan siis lehmiä ihmettelemään. Alkuun Carmenia taas pelotti, mutta kun pyysin sen kävelemään ympärilläni ja tekemään töitä takaosalla sekä pehmenemään kaulastaan/päästään, alkoivat lehmät olla vähemmän pelottavia. Vähitellen Carmen alkoi olla niin rauhallinen, että päästin sen syömään ruohoa tien reunasta. Syöden päästiin vähitellen lähemmäksi ja lopulta oltiin n. 3 metrin päässä kolmesta uteliaimmasta lehmästä. Ei pelottanut enää kun syötävää riitti. Näin läheltä Carmen ehkä jo huomasi, että kyllä niillä lehmilläkin joku aita on, etteivät suoraan kimppuun pääse.