Pika kertaus
(lue: kilometri postaus) kaikesta viimeisen päivityksen jälkeen tapahtuneesta. Yritän tästä jatkaa kirjoittelua n. kerta viikkoon. Kuvia koitan myös saada julkaistua lähiaikoina.
Näyttely
Näyttelyssä
käytiin Hovilla 1.7. Carmen ja Symppis vietiin paikalle jo edellisenä iltana,
että päästiin juoksevalla vedellä ne pesemään. Ilta kului harjan ja hännän
letittelyn parissa ja selvitysainetta kului reilusti.
Näyttelypäivän
aamuna jatkettiin suihkimista ja levitettiin öljyä turpaan ja silmien ympärille
kuten arabinäyttelyissä on tapana. Superkiiltäviä sitten molemmista tulikin.
Kiitokset puunaus avusta Kaisalle. Kehässä Carmen esiintyi lännenhevosena eikä arabina,
joten liikkeistä saadut pisteet olivat aika huonot. Kokonaisuutena
näyttelypäivä sujui hyvin ja Carmenkin vaikutti tyytyväiseltä.
Näyttelyn
jälkeen pidettiin muutaman päivän ratsastus tauko satulan paikoillaan
pysymättömyyttä peläten. Karva olikin suihkeen ansiosta superliukas yllättävän
pitkään.
Valmennusleiri
Heinäkuun
viimeisellä viikolla matkustettiin taas Hoville. Tällä kertaa
valmennusleirille. Alkuun hiukan pelotti miten Carmen kestää pari kertaa
päivässä ratsastusta useamman päivän. Fyysisen kuntoa ehkä enemmän epäilytti
henkinen jaksaminen.
Heti
ensimmäisellä tunnilla kävi pieni tapaus. Carmen päätti mennä
piehtaroimaan vaikka olin selässä. Oltiin tehty pään ja kaulan tavuttamista ja
alas venyttämistä pienellä ympyrällä, vähän samaan tapaan pöyrittiin kuin hevoset
etsiessään sitä täydellistä piehtarointi kohtaa. Ei siis tavallaan mikään outo
reaktio, mutta ihan tätä ei kyllä harjoituksella haettu. Carmen pääsi
makuulle ennen kuin tajusin mitä tapahtuu, joten nousin sitten vaan pois satulasta. Carmen ehti hieman piehtaroimaan satulan kanssa ennen kuin sain
sen hätisteltyä takaisin pystyyn. Loppu tunti vahdittiin vähän tarkemmin
Carmenin suunnitelmia ja vältyttiin uusinta yritykseltä.
Keskiviikkona
käytiin maastossa rentoutumassa. Matkalle
oli kaivettu syvä oja, jonka pohjalla oli punaisia putkia. Päädyttiin
taluttamaan kaikki hevoset siitä yli. Alkupään hevoset päättivät ilmeisesti
pelätä putkia ja hyppäsivät ojan yli. Carmen tuli toiseksi viimeisenä ja käveli
rennosti pohjalle ja sieltä ylös, myös perässämme tullut Zina käveli pohjan kautta. Loppu
lenkistä alkoi sataa ja ukkonen jyrisi, mutta päästiin tallille ilman suurempia
ongelmia.
Torstai
iltapäivällä oli hevosten vaihtotunti. Luovutin Carmenin siis Leilalle ja
ratsastin itse Baballa (Carmenin eno). Carmenilla oli alkuun vähän
erimielisyyksiä Leilan kanssa ravaamisesta, mutta lopputunti sujui paremmin
yhteisymmärryksessä. Molemmat laukatkin taisivat nousta suunnilleen yhtä
helposti. Baban kanssa sujui myös hyvin. Oli mukava ratsastaa osaavalla
hevosella, jolta todella voi vaatia paljon. Baba kyllä ilmaisi yhden
laukannoston kohdalla, että vähempikin saisi riittää ja heitti pienen pukin.
Jätin sen kuitenkin huomiotta ja jatkettiin hommaa ilman muita vastusteluita.
Halusin tälle tunnille juuri Baban, koska sillä ratsastin ensimmäiset tuntini
Hovilla. Se on nyt saanut olla ensimmäinen ja viimeinen Hovin tuntihevonen,
jolla olen ratsastanut.
Perjantaina
en päässyt aamutunnille joten olin iltapäivällä tupla tunnin. Tai oikeastaan
kisat. Kasattiin kentälle versatile horse -rata, jossa siis yhdistettynä trail,
riding ja reining. Ensimmäinen rata meni hyvin laukkoja lukuun ottamatta.
Toisen radan trail-osuus meni vähän huonommin, mutta laukat sujuivat ilman
ongelmia. Portilla oli huomattavissa selkeä geenien vaikutus. Toisen radan
aikana Carmen tönäisi porttia itse turvalla kiinni, kun olin ilmeisesti liian
hidas tekemään sen itse. Ymmärrän käytöksen tuntihevosten kohdalla kun selässä on
aloittelija, mutta nyt oltiin suorittamassa porttia neljättä kertaa Carmenin
elämässä.
Istuntatunti
Heti leirin
jälkeisellä viikolla Christel tuli pitämään istuntatunteja Jaanalle. Edellisestä
oli kulunut jo vuosi, mutta vinouksia ei löytynyt. Ainoa ongelma, josta
Christel mainitsi, oli kyynerpään jännittäminen. Se onneksi oli helppo
rentouttaa ja samalla taisivat hartiatkin vähän rentoutua. Niiden kanssa
taistelin koko viimetalven. Tunnin aikana haettiin ilmavuutta kaikkiin
askellajeihin ja väistätettiin sisätakajalkaa paremmin alle. Harjoitukset
sujuivat hyvin ja Carmen laukkasikin nätisti ilman kannuksia. Christel kehui
erityisesti Carmenin luonnetta ja yhteistyökykyä. Saattoi vaikuttaa nyt erityisen
hyvältä, kun vertailukohteina olivat täyssisarukset Manta ja Zefyr, jotka eivät
ihan yhtä nätisti käyttäytyneet.
Elokuu
Elokuun
aikana ratsastin huomattavasti alkukesää useammin leirin innostamana. Maastossa
käytiin melko säännöllisesti kävelemässä aina kun saatiin seuraa ja
mäkitreeniäkin kokeiltiin Leilan ja Popin kanssa, kun saatiin töppöset lainaan.
Laukkaaminen sujui paljon leiriä edeltäviä yrityksiä paremmin. Välillä mentiin
kentällä ilman satulaa ja välillä sidepulleilla.
Muut ratsastajat
Jaana kävi
Carmenilla maastossa kävelylenkin heti leirin jälkeen muiden mukana, kun en
itse päässyt tallille. Lenkki oli sujunut hyvin ja Carmen sai paljon kehuja.
Mari ja
Kaisa lainasivat Carmenia Jaanan tunnille ja molemmat tykkäsivät. Mari ei
tainnut laukata ja Kaisan kanssa laukkaaminen meni huonommin kuin muuten leirin jälkeen,
erilainen istunta ja avut ilmeisesti häiritsevät Carmenia laukassa paljon enemmän kuin
muissa askellajeissa. Tiinakin kävi ratsastamassa Carmenilla pariin kertaa
niin, että pidin itse tunnin. Laukassa oli samoja ongelmia kuin Kaisan kanssa,
mutta toisella kerralla meni jo vähän paremmin.
Syyskuussa
vieraita ratsastajia olikin sitten enemmän, kun Carmen oli ihan virallisesti
tuntihevosena. Kaikki ratsastajat pitivät Carmenista ja joku epäili, että se
kuuluisi niihin vanhempiin ja pidemmälle koulutettuihin tuntihevosiin. No, ehkä
erehdys on ihan ymmärrettävä kun tunneilla ei laukattu, siinä vaiheessa
keskeneräisyys olisi kyllä käynyt selväksi.
Töppöset
Löysin
netistä muutaman kerran käytetyt töppöset hyvällä hinnalla ja ostin ne
Carmenille etusiin. Takana on toistaiseksi käytössä Popin vanhat, melko
rikkinäiset, mutta vielä toimivat tossut. Uusissa töppösissä on yksi paha vika,
nimittäin väri. En ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään kovin tarkkana
varusteiden väreistä ja merkeistä, pääasia että toimivat. Mutta pakko se on
todeta, että VAALEANPUNAISET tossut on ehkä vähän liikaa. Luultavasti sopeudun niihin juuri kun ne hajoavat. Näiden hirvitysten ansiosta olemme kuitenkin
päässeet maastossa ravailemaan ja laukkailemaan. Leilan, Popin, Paulan ja
Zefyrin kanssa käytiin testaamassa matkakisoissa vaadittavaa vauhtia. 8km
lenkki siis tunnissa. Hevosilla ei oikeastaan ollut ongelmia, mutta mun ja
Paulan kohdalla huomasi ettei ollut ihan normaalilenkki.
Uusi siirtotalli
Elokuun
lopulla saapui tallin pihaan yhden talven käytössä ollut 3 hevosen siirtotalli.
Tämä tarkoitti tietysti sitä että Carmenillekin olisi tarvittaessa katto pään
päälle. Koko kesänhän tallilla oli enemmän hevosia kuin karsinoita joten
sateisimpina päivinä olivat hevoset vuorotellen sisällä kuivumassa. Syyskuun
aikana alkoikin olla aika märkää ja Carmen oli paljon öitä sisällä. Sovittiin
Jaanan kanssa että Carmen voi asua syyskuun loppuun laidunvuokralla, kun itse
siivoan boxin ja täytän veden.
Syyskuu
Olin lähes
joka päivä tallilla monta tuntia ja koko ajan jopa valoisalla. Aamut ja illat
siis kuluivat harjoittelussa navetassa ja päivällä olevan tauon vietin tietysti
tallilla. Carmenilla tuli selkä kipeäksi ja syylliseksi todettiin satula. Kesän
aikana oli kasvanut uusia lihaksia sen verran, ettei keväällä sopinut satula
enää käynyt. Vähän paremmin selkään kävi alun perin Mantalle ostettu big horn
ja ratsastusta jatkettiin sillä. Selkäkipu aiheutti tarkemman loimituksen ja
erityisen paljon jumppaamista sekä maasta että selästä.
Seurakisat
Perinteiset
seurakisat pidettiin mahdollisesti viimeistä kertaa Hovilla 23.9. Ilmoittauduin
kaikkiin ratsastusluokkiin, kun en tiennyt mitkä olisivat niitä mun ja Carmenin
vahvimpia lajeja. Carmen ja Zina vietiin Hoville ja edellisenä iltana, jotta
kisa-aamulle jäi vain kopillinen hevosia kuskattavaksi.
Aamu meni
nopeasti ja verryttely ennen trail-luokkaa jäi todella vähiin. Enpä ainakaan
ehtinyt jännittää. Olimme vuorossa heti ensimmäisenä ja pääsin ravailemaan
hetken litimärällä kentällä puomien joukossa. Jotenkin selvittiin haastava rata
loppuun asti ilman hylkyä, vaikka kovin hyvin en sanoa sen menneen. Päivän
lopuistakin luokista selvittiin ilman hylkyjä vaikka varsinkin oikea laukka
tuotti vaikeuksia. Riding-luokka jopa voitettin!
Päivän
päättäneessä reining-luokassa tehtiin uusi piste-ennätys 18p, aikaisempi
ennätys oli Ranin kanssa 24p. Lännenratsastuksesta vähemmän tietäville voin
kertoa, että radan alkaessa pisteitä oli 70 ja radan päättyessä niitä olisi
toivottavaa olla suunnilleen saman verran. Onneksi tästä taitaa päästä vai ylöspäin.
Kaikesta
huolimatta yhteenlaskettujen tulosten perusteella oltiin toisia TRS:n
lännenratsastusmestaruudessa. Voiton vei jälleen kerran Jaana Damin kanssa.
Kaikki tulokset voi käydä kurkkimassa täältä.
Muutto Mustialaan
Syyskuun
viimeisenä viikonloppuna tuli sitten aika kerätä omat ja Carmenin tavarat ja
muuttaa takaisin koululle. Carmen lastautui ja matkusti yhtä hyvin kuin aikaisemminkin.
Kaikki tavaratkin (joita oli yllättävän paljon) saatiin mahtumaan vetoautoon.
Perillä Carmen pääsi ihmettelemään uutta tarhaa ja pian myös tallia. Uuteen
tarhakaveriin Raneen tutustuttiin ensin sisällä kaltereiden läpi heiniä
mutustellen ja hieman myöhemmin molemmat päästettiin samaan tarhaan. Mitään
suurta riehumista ei tullut. Carmen osoitti nätisti että voisi olla se pomo
tässä tarhassa ja kävi peruuttamassa korvat luimussa Ranea kohti. Rane väisti
kiltisti ja Carmen päätti kokeilla uudestaan. Ja kun Rane taas väisti kiltisti
jätti Carmen homman siihen.
Kiva lukea Carmenin kesä lyhennettynä versiona :)
VastaaPoistaVaaleanpunaiset töppöset kuulostaa tosi söpöiltä, oo onnellinen että Carmen on kummiski TYTTÖ eikä POIKA, aattele kestäiskö vaikka Zefyr sitä, että sillä ois pinkit tossut? ;)
Menin viime viikolla Mantalla tunnin (ei laukattu), ja sekin tuntui tosi osaavalta. Mietin, että johtuu varmaan siitä, että näitä on koko ikänsä ratsastettu lännenratsuina, eikä ollenkaan kouluhepoina. Ongelmat on siten vähän erilaisia kuin Hovin tunneilla yleensä on ollut.