Lauantai 2.6
Juoksutin Carmenia tällä kertaa riimulla niin että delta oli taas nenän päällä ja ohjat etujalkojen välistä selän päälle solmittuna. Apuna oli myös loimivyö jonka tehtävänä oli estää ohjien roikkuminen ja pitää selässä oleva solmu keskellä, jotta ohjat pysyivät yhtä pitkinä.
Kun olin juoksuttanut molempiin suuntiin, lähdettiin loppukäynnit tekemään maastoon. Mentiin uudestaan siis lehmiä ihmettelemään. Alkuun Carmenia taas pelotti, mutta kun pyysin sen kävelemään ympärilläni ja tekemään töitä takaosalla sekä pehmenemään kaulastaan/päästään, alkoivat lehmät olla vähemmän pelottavia. Vähitellen Carmen alkoi olla niin rauhallinen, että päästin sen syömään ruohoa tien reunasta. Syöden päästiin vähitellen lähemmäksi ja lopulta oltiin n. 3 metrin päässä kolmesta uteliaimmasta lehmästä. Ei pelottanut enää kun syötävää riitti. Näin läheltä Carmen ehkä jo huomasi, että kyllä niillä lehmilläkin joku aita on, etteivät suoraan kimppuun pääse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti